Maailman onnellisin maa, entä sitten?

Suomi on kolmatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Niin julisti YK:n onnellisuusraportti reilu kuukausi sitten. Kaikkiaan raportissa listattiin 153 valtiota.

Suomen lisäksi kärkikymmenikköön nostettiin Tanska, Sveitsi, Islanti, Hollanti, Norja, Ruotsi, Luxemburg, Uusi-Seelanti ja Itävalta.

Raportti perustuu kolmen viime vuoden aikana tehtyihin kyselyihin. Niiden perusteella korona ei näyttäisi vaikuttaneen ihmisten onnellisuuden kokemukseen.

Meidän tulee tavoitella hyvinvointia pelkän vaurauden sijaan, todetaan YK:n raportissa, sillä vauraus haihtuu, ellemme pysty huolehtimaan paremmin kestävän kehityksen haasteista.

Raportin mukaan ei yllätä, että Suomi sijoittui taas ykköseksi koko maailmassa. Korkea keskinäisen luottamuksen taso on auttanut säästämään ihmishenkiä ja elinkeinoja koronapandemian aikana, kehutaan raportissa.

Suomen ykköstila jäi melko vähälle huomiolle kotimaisessa mediassa.

Siitä nyt puhumattakaan, että suomalaiset olisivat rynnänneet toreille voittoa juhlimaan. Tai edes tykittäneet sosiaaliseen mediaan hyvä me! -hehkutuksia.

Kansainvälisessä mediassa onnellisimman maan leimaa Suomeen tullaan liittämään vielä monen monta kertaa. Sekään ei enää hivele meitä takavuosien tapaan.

Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski saattoi osua naulan kantaan arvellessaan, että suomalaisista on tullut normaali kansakunta.

Kansallinen itsetuntomme on kohentunut, eikä ihan jokaisesta kehusta tai moitteesta enää tarvitse hätkähtää – vaikka niitä ihan ulkomailta esitettäisiin.

Suomi on harpponut meidän elinaikanamme eteenpäin pitkin loikin.

Suomi on saavuttanut historiallisen emämaansa Ruotsin elintason. Meidän ei tarvitse häpeillä maatamme missään seurassa.

Tiedämme jo, että Suomi ja suomalaiset voivat menestyä missä tahansa, ja usein niin tekevätkin. Puhutaan sitten bisneksestä, politiikasta, kulttuurista tai urheilusta.