Maatalous osallistuu ympäristönsuojeluun

Kirjoittaja muistuttaa, että vastakkaisista luuloista huolimatta Suomen maataloudessa on tehty paljon ympäristönsuojelun eteen.
Kirjoittaja muistuttaa, että vastakkaisista luuloista huolimatta Suomen maataloudessa on tehty paljon ympäristönsuojelun eteen. Kuva: Esa Urhonen

Lounais-Suomen lehdissä on ollut tuon tuostakin juttuja, joissa todetaan, että maatalous ei ole tehnyt mitään ympäristön hyväksi. Nyt pitäisi olla tekoja.

Tarkastellaan vähän lähihistoriaa. Vuoteen 1995 saakka viljelijä sai itse päättää, mitä hän pellollaan teki tai jätti tekemättä. Sitten siirryimme eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan. Tuotteiden hinta romahti, ja viljelijöille ryhdyttiin maksamaan tukia. Tukipolitiikalla alettiin ohjata viljelijää. Rahalla oli hyvä kiristää.

Seurauksena fosforin käyttö on minimissä, torjunta-aineiden käyttö on vähentynyt, kasvupeitteisyys on lisääntynyt ja muita ympäristötoimia on tehty paljon. Ympäristönsuojelun nimissä on tehty melkoinen määrä järkeviä toimenpiteitä, vaikkakin myös virheitä.

Maatilojen valvonta on tehokasta. Jos rikot sääntöjä, niin sanktiona on tukien leikkaaminen. Totuus on se, että yli kaksikymmentä vuotta on ympäristötekoja tehty maataloudessa tiukassa valvonnassa ja ohjauksessa. Herää tietenkin kysymys, onko oikein, että sikojen elämisen laadun valvonta on paljon tehokkaampaa kuin ikäihmisten hoidon valvonta laitoksissa.

Suomeen pitäisi suunnitelmien mukaan rakentaa useita kymmeniä biokaasulaitoksia nopeassa tahdissa. Ongelmana on erityisesti laitosten rahoitus ja se, että muutamat laitokset tuottavat ympäristö-ongelmia (haju) enemmän kuin itse biokaasua. Lannan levityksen valvonta on myös tiukkaa monista väittämistä huolimatta.

Tekstaripalstalla ihmeteltiin, miksi sianlihantuottajat eivät tue kiertotaloutta ja toimita lantaa biokaasulaitoksiin? Viljelijä joutuu maksamaan toimittamastaan lannasta biokaasulaitokselle.

Lihan hinta on muuten jo niin kehno, ettei lannan toimittamisesta viljelijä pysty maksamaan euroakaan.

Suomessa on turvepeltoja yli 11 % eli noin 250 000 ha. Turvepelto on nykyisin ympäristöväen hampaissa. Yleinen hokema on se, että turvepeltoja on raivattu lannanlevitysalaksi kotieläinten takia. Turvepelto on kuitenkin samanlaista peltoa kuin viljelijän muukin pelto.

Viljelyalalta saadaan sato ja tuki, jotka ovat viljelijän taloudellinen tulos. Jo 1970-luvulla totesi maatalousoppilaitoksen opettaja: Kuivana kesänä talon turva on turvepelto, sieltä saadaan kunnon kaurasato kuivanakin vuonna.

Turvepellot ovat ahdingossa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan takia. Epäilen vahvasti, että maatalouden ympäristöpolitiikan kustantajaa ollaan sovittamassa viljelijöiden hartioille.

Maaseudun ihmisiä huolestuttaa myös metsien tulevaisuus. Suomen metsillä pitäisi olla muutakin käyttöä kuin joutua eurooppalaisen metsäpolitiikan ilmaiseksi hiilivarastoksi.

Kysymys on siitä, osaavatko suomalaiset EU-neuvottelijat käyttää ei-sanaa Brysselissä, tai muutoin Suomella on kehno tulevaisuus edessä.

Mika Munkki

Vehmaa