Meitä on liikaa!

Kunnissa katsellaan väkiluvun muutoksia kauhistellen. Miksi meidän pikkukylämme asukasluku ei nouse, ja syntyvyys vain pienenee. Samalla, kun maailman väkiluku on 7,5 miljardissa.

Suomeen syntyi vuonna 1917 lapsia 81 046, kun taas 2017 (100 vuotta myöhemmin) 50 321 lasta.

Vuonna 2021 syntyi yhteensä 49 594 lasta. En jaksa usko, että perhepolitiikalla on tähän merkitystä. Kyllä maahanmuutolla on vaikutuksensa väkilukuumme tulevaisuudessa, joka syntyy kolmannen maailman ylikansoittumisesta.

Vuonna 1917 väkilukumme oli noin kolme miljoonaa, varmaankaan ihan tarkkaa lukua ei tunneta. Sata vuotta myöhemmin 2017 meitä oli jo 5 513 130.

Iso asia on maapallomme väkimäärä. Suomen väkiluvulla ei ole merkitystä koko Telluksemme väkimäärään. Rupeaako tuo kahdeksan miljardia olemaan se raja, jolla on vaikutuksensa suomalaisenkin jokapäiväiseen elämään.

Ratkaisumallit maailman väkiluvun laskuun voisi olla hyvinkin yksinkertaiset. Suomen syntyvyys on saatu laskemaan – vaikka sitä ei ole laskun vuoksi harkittukaan – lasten koulutuksella, etenkin tyttöjen. Hyvä keino on myös terveys- ja sosiaalipoliittisten keinojen vieminen ns. ylikansoittuviin osiin palloamme.

Tässä kohtaa tuleekin se mammona kuvaan mukaan: rikkaiden ihmisten ja maiden ahneus. Alikehittyneiden perhepolitiikka perustuu siihen, että mitä useampi lapsi, sitä enemmän henkiin jääviä hoitamassa omia vanhuksia ilman yhteiskunnan tukea. Tämä on kolmannen maailman vanhuudenhuoltoa.

Nyt alamme olla viimeisillä rajoilla, joilla voimme pelastaa tämän maapalloamme. Ei tällä ylenpalttisella markkinataloudella ahneudella ole onnellista loppua. Tähän sopii myös ihmetellä Perussuomalaisten kehitysavun vastainen linja, jonka päämäärä on yksinkertaisesti ylikansoituksen lisääminen maapallolla, ja näin Telluksen tuhoaminen.

Pertti Pokki

Laitila