Hei, sinä eduskuntavaaliehdokas! Oletko koskaan miettinyt, millainen on oikea metsä? Ei, emme tarkoita nyt sitä perikunnan talousmetsää, missä puut muodostavat suoria rivejä. Viemme sinut vihreän portin tuolle puolen. Puukaverit toivottavat tervetulleeksi metsään iloisella havinallaan.
Avaa silmäsi, katsele hitaasti ympärillesi ja keskity hetkeen. Montako puulajia näet yhdellä vilkaisulla? Onko niitä tusina vai enemmän, tunnistatko ne, tiedätkö montako puulajia Suomessa kasvaa? Huomaatko puiden eri-ikäisyyden? Toiset ovat kasvaneet jo Venäjän vallan aikaan. Vanha petäjä, sen kilpikaarna on kämmenen kokoinen. Luonnossa se kasvaa 300-500 vuotta yhteyttäen ja hiiltä sitoen. Tai tuo kuusi vieressä, joka on naavan peitossa, näyttää siinä kasvavan luppoa ja karvettakin.
Silmäile metsän kerroksellisuutta, huomaatko, miten monta kerrosta löytyy? Tunnistatko pensaita ja varpuja? Näkyykö maapuita tai muita eri vaiheessa olevia lahopuita? Tiesithän, lahopuun merkityksen metsän ekosysteemille. Lahopuusta riippuvaisia eliöitä on noin 5000.
Eikö olisikin hienoa, jos saisimme halata samoja puuyksilöitä kuin Gallen-Kallela ja Sibelius? Se on mahdollista, koska yksi Suomen luonnon vanhimmaksi elävistä eliöistä on mänty. Puillekin tulisi turvata arvokas vanhuus ja kuolema, jolloin metsä jatkaa elämäänsä siten, kuin se on tuhansia vuosia ennenkin jatkanut.
Jalka painuu joustavaan pehmeään, paksuun ja kosteaan sammalikkoon. Kulku on hiljaista ja äänetöntä. Monenkirjava sammalpeite vuoraa näkymättömiin kivenlohkareet, kauan sitten kaatuneet rungot, lähteikön ja pienen puron, josta vaimea solina kuuluu. Vettä tekisi mieli maistaa, onkohan se juomakelpoista. Lähteikön ympärillä on oma mikroilmasto ja eliömaailma, siksi ne ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä.
Pysähdy. Aisti, haistele, kuuntele. Tunnistatko linnut äänestä? Mitä eläimiä metsässä asuu? Osa on näkyvämpiä kuin toiset. On mielenkiintoista, että liito-oravia löytyy Suomessa erityisesti kaupunkimetsistä. Oravametsässä ihminenkin viihtyy.
Metsään mennessä pitäisi keskittyä erityisesti yksityiskohtiin, metsään menon pitäisi olla kiireetön tapahtuma, eikä mikään suoritus. Tarvitsemme säännöllisesti luontoaltistusta voidaksemme hyvin. Kännykkä ja muut tekniset laitteet voi jättää pois, ainakaan niitä ei tarvitse pitää koko ajan kädessä. Toki lajintunnistusta auttavat monet sovellukset.
Mistä löydät kirveen koskemattoman oikean luonnontilaisen metsän? Näitä postimerkin kokoisia alueita on vaikea löytää, vaikka Suomi mielletään metsämaaksi. Eihän sen näin pitäisi olla? Luonnon metsä ei ole läpitunkematon ryteikkö, vaan sen läpi voi vaeltaa, vaikka paikoitellen kasvusto peittää näkyvyyden. Metsä on verkostomainen ekosysteemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se on kuin palapeli, jossa yhden palan poistamisella voi olla arvaamattomia seurauksia.
Varovaisuusperiaatteen mukaan mitään ei saisi hävittää. Metsä on rikki, kun kolopesijät kansoittavat pihapiirin linnunpöntöt, vaikka ympärillä olisi runkoja silmänkantamattomiin.
Uusiutuvaan puutavaraan perustuvassa talouskasvussa pyrkimys on saada tuotto ihmisiässä. Ilmaston kannalta hiilenmustana aukkona järjestelmässä on, että noin 75 prosenttia pikakasvatetusta puusta käytetään energiaksi ja paperin tuotantoon. Niiden hiili vapautuu ilmakehään keskimäärin alle viidessä vuodessa viidensadan sijaan. Tavoitteena olisi hyvä olla puutuotteet, joissa hiili säilyisi yhtä pitkään kuin luonnonvaraisessa puussa.
Euroopassa on jouduttu tekemään valtavia hakkuita tilanteissa, joissa tuholaislajit ovat yllättäneet herkuttelemalla yhden puulajin kasvatusaloilla kuin Treemalkion pidoissa ja ilmastonmuutos kasvattaa tätä riskiä. Monimuotoisella metsällä on vastustuskykyä tällaisia epidemioita kohtaan. Suomalaisella metsäosaamisella jatkuvassa kasvatuksessa saadaan sama tulos kuin puupeltoja niittämällä.
Monimuotoiset ja luonnolliset kaupunkimetsät ovat kullan arvoisia. Tähän päästään harkituilla metsänhoitotoimenpiteillä. Avohakkuilla ei ääniä kalastella! Puu on uusiutuva luonnonvara, mutta kaadetun metsän paluu kestää niin kuin Ruususen uni, sata vuotta.
Seuraavalla hallituskaudella toivomme, että metsien suojeluarvo tunnistetaan, hakkuut pidetään maltillisella tasolla ja talousmetsissäkin suositaan monimuotoisuutta säilyttäviä menetelmiä.
Ilpo Koppinen
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry, puheenjohtaja
Karri Jutila
aluesihteeri