Merimetsot merellisen luonnon diktaattoreina

On järkyttävää todeta kuinka täysin eri todellisuudessa Lounais-Suomen ely-keskus ja sitä ylempi Turun hallinto-oikeus elävät ilman kosketusta todelliseen elämään. On tragikoomista, että minä - suuri luonnonystävä ja meren rannoilta aiheeni ammentava taiteilija, toimin vapaaehtoisesti eräänlaisena järjen käytön unilukkarina.

Tarvitaanko siis asiaan kuulumatonta ulkopuolista tarkkailijaa, joka pyrkii avaamaan luonnonsuojelijoina esiintyvien hallintoviranomaisten silmät? En kyllä usko, että sekään mitään auttaa, jos ammattikalastajan, kalatukkurin ja kansalaisaloitteen tehneiden ihmisten puheilla ei ole mitään painarvoa.

Olen seurannut vuosikymmeniä kesäisin mökkisaaremme Kaurasten matalassa, hiekkapohjaisessa poukamassa ruokailevien erilaisten vesilintujenlintujen elämää. Emojensa vetämät poikueet- alussa pienet piipertäjät tulevat kaislikon takaa edustallemme, missä alkaa niiden koulutus ravinnon hankintaa ja tulevaa elämää varten.

Näin ovat menetelleet mitä moninaisemmat vesilintujen perheet. Kasvatus on aivan niin kuin ihmislapsillakin. Vanhemmat näyttävät mallisuorituksen ja poikaset ottavat oppia. Kesä on ollut kuin luonnon suuri, jokavuotinen näytelmä, missä emolinnut kasvattavat poikasensa niiden omaa elämää ja syksyistä muuttomatkaa varten.

Nyt lintulajit ovat kuitenkin tasaisesti vähentyneet. Mistä se johtuu? Yksinkertaisesti siitä, että joku on syönyt niiden ravinnon niin poukamastamme kuin lähivesiltäkin.

Alueella on aina ollut rikas ekologinen yhteisö ja ravintoketju, missä ruokaa on riittänyt kaikille alkaen planktonista ja kaikkein pienimmistä kaloista aina kyrmyniskaisiin ahveniin ja komeisiin haukiin. Nyt vähitellen tällekin alueelle ovat levittäytyneet Järviluotojen merimetsot, jotka syövät pois muiden ravinnon, eli pikkukalat. Ilman ruokaa jäävät silloin myös isommat kalat ja myös harrastajakalastajat.

Myös monenlaiset pikkukaloja pyydystävät sukeltajat poistuvat maisemakuvasta. Vain yksi laji voi hyvin ja runsastuu vuosi vuodelta. Merimetsot. Ne ovat katkaisseet merellisen ekologisen ketjun ja suistaneet siten luonnon järjestelmän pois sen omasta tasapainosta.

Tuntuu täysin järjenvastaiselta, että tällainen vieraslaji saa Raumankin edustan luonnossa diktaaattorin aseman. Eihän sellainen käy ihmistenkään yhteiskunnassa, missä toimitaan demokratian säännöin.

Ei voi olla oikein, että yksi laji syö tonneittain kalaa niin muilta linnuilta kuin ihmisiltäkin ja vieläpä pysäyttää kaiken kukkuraksi myös seutukunnan kehityksen rattaat. Linnut eivät tee sitä tietysti ilkeyttään, vaan koska luonnon niihin asettama krooninen nälkä pakottaa ne jatkuvaan ravinnon hankintaan.

Syyttävän sormen täytyy sen sijaan oikeutetusti osoittaa niihin päättäjiin, jotka EU:n lakikirjaan vedoten estävät merimetsojen järkevän kannan pienennyksen. Viro ja Suomi ovat samojen EU-sääntöjen alaisia, mutta lain tulkinta on varsin erilainen.

Saarenmaalla ei ole kyseistä ongelmaa, kertoo eräs ystäväni. Siellä vain yksinkertaisesti ammutaan merimetsoja. Me ilmeisesti joudumme odottamaan lainmuutosta. Toivottavasti kansanedustaja Kristiina Salonen pystyy saamaan sellaisen aikaiseksi.

Lasse Kempas