Vesa Jalosen ja Marja-Leena Siirin kirjoitus merituulivoimalan tarvitsemasta suuresta johtokäytävästä maalla oli tavattoman tärkeä. Merikarvian ja Porin edustalle kaavailtu 1 500 megawatin tehoinen voimalakokonaisuus on yksi niistä lukuisista vastaavista, joita Suomen rannikolle on suunnitteilla.
Kirjoituksen tiedoista voi tulkita, että yhtiö saattaa ajatella rakentavansa voimalaitoksen aluevesien sijasta talousvyöhykkeellemme. YVA-selvityksestä tämä ehkä käy ilmi, mutta en ole nähnyt sitä. Nostan tämän esille siksi, että lainsäädännössämme ei ole määritelty kiinteistöveron perintää talousvyöhykkeeltä ja saattaapa yhteisöveron perinnässäkin olla tulkintakiistaa. Nämä on syytä selvittää etukäteen.
Voimalaitosten kiinteistövero kuuluu sijaintikunnalle. Aluevesien sisällä rantakunta verottaa aluevesirajalle asti, vaikka vesialue kuuluisi valtion omistukseen.
Suomen ei pidä sallia sen ulkopuolella olevan talousvyöhykkeen muuttumista veroparatiisiksi vaan on omaksuttava tulkinta, jossa voimalaitosten kiinteistövero menee rantakunnalle myös talousvyöhykkeeltä, vaikka vyöhyke ei kuulu valtioalueeseemme.
Talousvyöhykkeen (alkaen noin 30 km rannasta) käyttöä on säädelty YK:n Merioikeusyleissopimuksessa, jonka 60. artiklan 2. kohta toteaa: ”Rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta, joka käsittää muun muassa tulli-, vero-, tervey- denhoito-, turvallisuus- ja maahanmuuttolakeja ja määräyksiä koskevan lainkäyttövallan”.
Oma lainsäädäntömme taas pitää sisällään määräyksiä, joiden mukaan talousvyöhykkeen rakennelmiin sovelletaan Suomen lakia. Oma tulkintani on se, että kiinteistöveron ja muiden verojen on ulotuttava myös talousvyöhykkeelle.
Tällä on valtava taloudellinen merkitys erityisesti valtion keräämän yhteisöveron mutta myös kunnalle kuuluvan kiinteistöveron kannalta.
Vakiintuneen laskutavan perusteella uskallan arvioida, että 1500 megawatin tehoisen tuulipuiston kiinteistövero sijaintikunnalle (Porille tai Merikarvialle) olisi noin 10 miljoonaa euroa joka vuosi.
Valtiovarainministerikaudellani hiottiin kiinteistöverolakia ja asetuin silloin kannattamaan sitä, että myös merialueelle sijoittuvia voimaloita kunta voi verottaa. En osannut ottaa silloin huomioon, että yhtiöt miettisivät talousvyöhykkeelle asti menoa.
Tästä päästään sitten Jalosen ja Siirin kirjoituksen huoleen. Jos voimalaitoksen paikallinen taloudellinen hyöty menee sijaintikunnalle, mutta sähkö sieltä siirrettäisiin Eurajoen kunnan alueelle rakennettavien voimalinjojen kautta, olisi järjestelyssä valtava epäsuhta. Lunastuslainsäädäntömme on aikanaan laadittu turvaamaan yhteiskunnan välttämättömän infrastruktuurin rakentaminen. Kymmeniä vuosia sitten ei ole osattu ennakoida, että uusien bisnesten toteuttamiseksi käytetään samaa lunastuslakia, joka todella tarjoaa vain joidenkin satojen eurojen kertakorvauksen hehtaarilta – ja haitta on pitkäaikainen ja pysyvä.
Näitä merituulipuistoja tullaan tarvitsemaan ja niitä syntyy pitkin Pohjanlahden rannikkoa. Toivottavasti Eurajoen kunta omissa lausunnoissaan asettuu hyvin yksimielisesti vastustamaan sitä, että sallitaan järjestely, jossa hyöty menee toisaalle ja haitat toisen kunnan alueelle.
Rohkaisen vaatimaan lausunnossa myös sitä, että metsän hävittämisen estämiseksi sähkö siirrettäisiin myös mantereen puolella maan alle kaivettavissa kaapeleissa – kuten tapahtuu merialueella. Toivottavasti tämä on teknisesti mahdollista.
Porin ja Merikarvian kanssa kannattaa sovittaa lausunnot yhteen vaatimalla myös kiinteistöverolain päivittämistä ja sen toteutuessa sitten sijaintikunta voisi tarjoutua ottamaan vastaan myös voimajohdon linjan omalle alueelleen.
Kirjoitin tämän, koska olen kuullut huhun, että tuulivoima-alalla on vallalla pohdintaa, että talousvyöhykkeelle sijoittamisella voisi välttää verot. Tähän huhuun tuo noin 30 kilometrin etäisyys rannikosta viittaa.
Matti VanhanenEntinen eduskunnan puhemies