Metsähallitus vastaa: Omenapuumaan hoidon suunnittelusta toteutukseen

Vastaamme Länsi-Suomessa julkaistuun mielipidekirjoitukseen.

Rauman saaristo on muodostanut vuosisatojen ajan ainutlaatuisen elinympäristöjen verkoston, jonka keskeinen osa eliölajiston kannalta ovat olleet avoimet niityt, puoliavoimet metsän reunat ja rantaniityt. Rauman saaristossa on pitkä laidunhistoria, joka kirjallisten lähteiden mukaan ulottuu ainakin 1500-luvun lopulle. Tuolloin saaristoon perustettiin saarilaitumia kruunun hevosille ja Omenapuumaa mainitaan viereisen Reksaaren ohella yhdeksi laidunsaarista, jonne hevoset koottiin kylistä kesälaitumelle.

Myöhemmin Omenapuumaasta on myös niitetty talvirehua eläimille. Sitä tarjosivat alueen laajat niittyalueet ja rannat. Talvirehun korjuu on jatkunut 1930–1940 -luvulle saakka. Pitkään jatkunut laidunnus- ja niittohistoria ovat vaikuttaneet Omenapuumaan maisemakuvaan ja lajistoon. Siihen on vaikuttanut myös 1920-luvulta alkaneet saariston metsätaloustoimet ja sen jälkeen loppunut niitto, jotka ovat muuttaneet aiempia niittyalueita. Myös rantaniityt alkoivat kasvaa umpeen käytön loputtua, vaikka osin laidunnus Omenapuumaassa jatkui vielä 1990-luvulla. Vanha perinteinen maankäyttö ylläpiti avoimuutta, jonka ansiosta alueella tavataan tai on vielä hiljattain tavattu arvokasta niittyjen ja muiden avoimien tai puoliavoimien ympäristöjen lajistoa.

Omenapuumaan hoitotarve ja laidunnus sopivana hoitomuotona on todettu useaan otteeseen aiemminkin, mm. jo yli 15 vuotta sitten tehdyssä hoitosuunnitelmassa ja 1992 tehdyssä perinnemaisemainventoinnissa. Viivästynyt hoidon aloittaminen on valitettavasti johtanut siihen, että osa lajistoa on jo ehtinyt kadota alueelta. Lajiston palautumiselle on kuitenkin hyvät mahdollisuudet hoidon myötä.

Omenapuumaalla on toteutettu keskimääräistä kohdetta enemmän lajistoselvityksiä. RannikkoLIFE-hankkeessa on toteutettu kääpä-, kovakuoriais- ja liito-oravaselvitykset sekä kiurunkannuksen ja pikkuapollon selvitys. Lisäksi hoitoalueella on tehty putkilokasvien inventointi. Alueelta on myös useita aiemmin tehtyjä selvityksiä mm. putkilokasveista ja uhanalaisista lajeista. RannikkoLIFE-hankkeessa on tulossa keväällä 2021 linnustoselvitys osana muun Rauman saariston Natura-alueen linnustoselvitystä.

Edellä mainitut lajit ja lajiryhmät on katsottu hoitotoimien kannalta keskeisimmiksi selvitystarpeiksi.
Tuoreissa selvityksissä on todettu, että vielä joitakin vuosia sitten alueella eläneellä pikkuapollolla ei tällä hetkellä ole populaatiota Omenapuumaalla. Myös sen ravintokasvi pystykiurunkannus on alueella vähentynyt voimakkaasti varjostuksen ja rehevämpien kasvien lisäännyttyä. Raivaus ja laidunnus vaikuttavat positiivisesti valo-olosuhteisiin ja kiurunkannukseen. Hoidon myötä pikkuapollon on mahdollista palata alueelle, joko luontaisesti tai siirtoistutuksen avulla.

Hoitosuunnittelua on toteutettu yhdessä Metsähallituksen, Rauman kaupungin ja ELY-keskuksen kanssa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymässä Omenapuumaan hoitosuunnitelmassa esitetyt hoitotoimet perustuvat aiempaan käyttöhistoriaan ja alueen lajistoon. Suunnitelmassa on arvioitu hoitotoimien vaikutuksia uhanalaisiin ja direktiivilajeihin sekä luontotyyppeihin, kuten jalopuulehtoihin ja tervaleppäkorveksi muuttumassa olevaan kosteaan lehtoon.

Lisäksi RannikkoLIFE-hankkeessa tullaan seuraamaan hoitotoimien vaikutuksia lajeihin ja luontotyyppeihin. Laidunkohteiden tilaa seurataan myös osana perinnebiotoppien tilan seurantaa, johon liittyy hoidon dokumentointi vuosittain. Suunnittelun aikana on järjestetty useita toimijoiden yhteisiä maastokäyntejä, joissa luontotyypeistä, lajeista ja hoitotoimista on keskusteltu. Lisäksi myös alueen asukkaita on osallistettu ja tiedotettu mm. Selkämeren ystävät ry:n järjestämän maastoretkeilyn sekä kansalaisopiston luennon kautta.

Hoitosuunnitelmassa esitetyt laidunlohkot sisältävät myös muita luontotyyppejä kuin varsinaisia perinnebiotooppeja. Laidunlohkot on muodostettu niin, että ne olisivat käytännön laidunjärjestelyjen osalta mahdollisimmat toimivia, mutta kuitenkin niin, että laidunnuksesta ei katsota olevan merkittävää haittaa alueen muille luontotyypeille.

Yleisesti metsälaidunnuksen tiedetään tuottavan hyötyjä mm. sieni- ja kovakuoriaislajistolle, joten pitkällä tähtäimellä laidunnus voi parantaa myös laidunalueeseen kuuluvien kangasmetsien monimuotoisuutta yhdessä pikkuhiljaa lisääntyvän lahopuun kanssa. Valtaosa Omenapuumaan metsistä jää edelleen kehittymään luonnontilaiseksi. Tätä kehitystä nopeutetaan tukkimalla aikoinaan kaivettuja metsäojia.

Perinnebiotooppien hoito luonnonsuojelualueilla ei ole “menneisyyden” ympäristöjen luomista, vaan se on keskeinen keino maamme luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisessä. Perinnebiotoopit vaativat jatkuvaa, yleensä vuosittain tapahtuvaa hoitoa laiduntamalla tai niittämällä. Perinnebiotooppien alkukunnostusta voidaan tehdä hankkeilla, kuten nyt Omenapuumaalla RannikkoLIFE-hankkeessa.

Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi yhteistyö karjankasvattajien kanssa alueiden hoidossa on ensiarvoisen tärkeää. Jatkohoitajina ovat yleensä yksityiset karjanomistajat, jotka voivat saada kohteiden hoitoon tukea maatalouden ympäristökorvausjärjestelmästä. Luonnonlaitumet tarjoavat nykypäivänäkin hyvän vaihtoehdon monelle karja- tai lammastilalle peltolaidunten sijaan. Tämä kytkeytyy laajempaan, vaihtoehtoisiin tuotantotapoihin liittyvään kokonaisuuteen, jossa hyötyvät yleensä kaikki osapuolet, niin luonto, karjanomistaja kuin kuluttajakin. Yleensä myös alueen maisema- ja virkistysarvot paranevat. Laidunnus tuottaa kiistattomia hyötyjä myös suojelualueilla.

Niitto on laidunnusta selvästi kalliimpi hoitotapa. Rehevöityneillä ja ruovikoituneilla kohteilla pelkkä niitto ei ole useinkaan riittävän tehokasta, ja sitä joudutaan tekemään useita kertoja kesässä. Niitoksen poiskorjuu on usein niittohoidon työläin vaihe. Omenapuumaalla koneellisen niiton ja niitoksen keruun järjestäminen on hankalaa kulkuyhteyksien ja kantojen vuoksi, ja käsityönä niittoa ei ole mahdollista toteuttaa tarvittavassa laajuudessaan. Omenapuumaalla laajaperäinen laidunnus, jota voidaan jaksotella kahden erillisen laidunlohkon välillä, on arvioitu sopivimmaksi hoitokeinoksi.

Riittävä avoimuuden palauttaminen on tärkeää Omenapuumaan lajiston ja luontotyyppien palautumisen kannalta. Tämä edellyttää myös puuston poistoa. Puuston poisto keskittyy vierasperäisten puulajien ja tiheän istutuskuusikon poistoon. Sen lisäksi avataan vanhoja niittyalueita, erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana nuorelle koivulle metsittyneitä kosteita niittyjä Saukonjärven läheisyydessä.

Retkeilymahdollisuuksien ja luontopolun säilyminen Omenapuumaassa on ollut keskeinen lähtökohta hoitosuunnittelussa. Virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita parannetaan ja luontopolkua mm. ohjataan kulun kannalta toimivammaksi, pois kosteimmista ja vaikeakulkuisista kohdista.

Luontopolku tullaan toteuttamaan lyhyempänä, verrattuna vanhaan polkuun. Alueen vanhan polun käyttö on kuitenkin edelleen mahdollista. Laidunnus tulee kattamaan noin 33 ha, joka on vajaa kolmannes Omenapuumaan kokonaisalasta. Tämä on jaettu kahteen kauden aikana vuorottelevaan laidunlohkoon, joiden välistä pääsee liikkumaan laidunnuksesta huolimatta. Retkeily on siis jatkossakin mahdollista laidunalueiden ulkopuolella.

Toinen laidunlohkoista tulee kokonaisuudessaan polkuverkoston ulkopuolelle. Toisen laidunlohkon sisään jäävät polut ovat jatkossakin käytettävissä. Rauman kaupunki tulee uusimaan luontopolun opasteet RannikkoLIFE-hankkeen aikana. Omenapuumaan infotauluihin tullaan tuottamaan karttamateriaalia, joista ilmenee mm. merkityt polut, laidunalueet, levähdyspaikat ja varausveneiden sijainti.

Omenapuumaa on keskeinen osa Rauman saariston elinympäristöjen verkostoa, jolle luonteenomaista on ollut pienipiirteinen elinympäristöjen vaihtelu, jossa niityt ja rannat ovat osa tätä mosaiikkimaista kokonaisuutta. Avoimet niityt, puoliavoimet metsän reunat ja rantaniityt ovat koko maan ja myös koko Euroopan laajuisesti taantuneet ja lajisto on uhanalaistunut voimakkaasti.

Tällä hetkellä neljännes Suomen uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. RannikkoLIFE-hankkeessa tullaan ennallistamaan yhteensä 725 ha perinnebiotooppeja ja avoimia rantaympäristöjä, johon myös Omenapuumaa sisältyy. Hankkeeseen kuuluu useita Natura-alueita Uudeltamaalta Perämerelle asti.

Hankkeen yhtenä päätavoitteena on parantaa valittujen Natura 2000 -alueiden ja siten koko rannikon luontotyyppiverkoston tilaan. Hankkeessa tehtävät toimenpiteet ovat tärkeitä, sillä riittävän laajassa ja laadukkaassa luontotyyppiverkostossa lajit voivat levitä alueelta toiselle tai verkoston ulkopuolisille uusille elinympäristölaikuille. Lisäksi yhtenäinen luontotyyppien verkosto antaa lajeille mahdollisuuden paeta pohjoisemmaksi, elinympäristön heikentyessä ilmastonmuutoksen myötä. Hankkeen toimet tulevat hyödyttämään useita lajeja, joiden elinympäristöt ovat vähentyneet tai heikentyneet, kohdelajien lisäksi.

Marko Takala
RannikkoLIFE-hankkeen Projektipäällikkö, Metsähallitus

Katja Raatikainen
Suojelubiologi (Omenapuumaan hoidon suunnittelu), Metsähallitus

Marko Alakruuvi
Suunnittelija (Omenapuumaan luontotyyppi-inventointi), Metsähallitus

Kustaa Elsilä
Viheraluepäällikkö, Rauman kaupunki

Lisää aiheesta

Omenapuumaan suunnitteluun aikalisä

Vain tilaajille Luonnonsuojelijat huolestuivat Omenapuumaan hoitolinjasta - "Muodostuu mutainen ja tallattu alue"

Vain tilaajille Pikkuapollon elinoloja esiin hakkuutöillä – Omenapuumaan niittyjä palautetaan ennalleen