Metsäjätti, UPM ja kuuden tunnin työaika

Lainasin kirjastosta Miika Nousiaisen vuonna 2011 ilmestyneen romaanin ”Metsäjätti”. Kirjan pohjalta tehty saman niminen elokuva saa ensi-iltansa 11. syyskuuta. Savon Sanomien arvioinnissa kiiteltiin kirjaa jo tuolloin – vuonna 2011 – elokuvamaisesta kerronnasta.

Kirja ja elokuva kertovat Metsäjätti-suuryhtiöstä, joka ottaa hampaisiinsa Törmälän yksikön. Kirjan keskushenkilön – Pasin – pitäisi irtisanoa vanhoja tuttuja, jotka ovat antaneet tehtaalle koko elämänsä. Miika Nousiainen puuttui ajankohtaiseen ongelmaan. 2000-luvulla, kirjan julkistamisvuoteen 2011 mennessä, Suomessa oli suljettu jo lähes 30 paperikonetta.

Kirjalla ja elokuvalla on yhtymäkohtia suljettavaan UPM:n Kaipolan paperitehtaaseen ja koko elämänsä firmalle antaneiden työntekijöiden tulevaisuuteen.

Lainauslistallani oli toinenkin kirja, Pekka Peltolan ”Päätä seinään – idealismin muistelmat”. Kirja on monessa mukana olleen työmarkkinaneuvos Pekka Peltolan yhteenveto kokemuksistaan. Kirjaa en saanut mukaani, sillä monen muunkin kiinnostus Peltolan tekemisiin oli herännyt.

Kuuden tunnin työajan nosti keskusteluun pääministeri Sanna Marin (sd.). Ensimmäisen kerran hän otti asian esille runsas vuosi sitten SDP:n 120-vuotisjuhlapaneelissa ja nyt linjapuheessaan SDP:n puoluekokouksessa.

Pekka Peltola johti 90-luvulla käynnistettyjä kuuden tunnin työaikakokeiluja. Tunnetuin kokeilu tapahtui KWH Pipen muoviputkitehtaalla Vaasassa vuosina 1996 – 2012. Kokeilu oli menestys ja se muutettiin kesken kokeilun pysyväksi järjestelyksi. Tuottavuus nousi, sairauspoissaolot vähenivät ja työntekijöille maksettiin kuuden tunnin työstä kahdeksan tunnin palkka.

Kerran kuuden tunnin työajan kannattaja, aina kuuden tunnin työajan kannattaja. Muutama päivä sitten Pekka Peltola puolusti ja perusteli kirjoituksessaan kuuden tunnin työaikaan siirtymistä.

Pekka Ovaska