Metsäluonnon alennustilasta: Talousmetsissäkin voi hyvin harjoittaa monimuotoisuutta ja sitä tehdäänkin

Luonnon ystävät Tuomo Hurme ja Jorma Hinkkanen olivat kovin huolissaan metsien avohakkuista. Monimuotoisuus kärsii. Jos alettaisiin hoitaa metsiä koko Suomessa heidän oppiensa mukaan, pitäisi ensimmäiseksi kieltää palokunnilta metsäpalojen sammutus. Muussa tapauksessa Suomen metsät olisivat pelkkää kuusikko rääseikköä joka paikassa, myös karuilla mäntymailla. Kuusi valtaa luonnontilassa kaikki mahdolliset kasvupaikat. Männyllä ja koivulla ei olisi mahdollisuutta lisääntyä.

Silloin, kun ihminen ei puuttunut luonnon kiertoon tapahtui näin. Kuusen lisääntyminen jatkui ehkä 100-200 vuotta. Tuli ukkonen. Salama sytytti metsäpalon, joka totaalisesti tuhosi kuivan kuusikon. Metsäpaloalueet voisivat olla satoja, jopa tuhansia hehtaareita. Palon jälkeen mänty ja koivu täyttivät alueen ja alkoi taas kierto uudelleen. Avohakkuu vastaa tätä luonnon kiertoa.

Pieniä, muutaman hehtaarin aukkoja sanotaan rumiksi ja luonnon raiskaamiseksi. Oliko satojen hehtaarien pystyyn palanut kuusikko kaunis näky?

Aloitin metsämies urani 50-luvulla. Silloin suuri osa Suomen metsistä oli ollut ainakin 100 vuotta jatkuvan kasvatuksen piirissä. Aina oli poistettu parhaita puita. Metsät olivat surkeassa kunnossa. Puutuotteilla oli maailmalla kysyntää, ja Suomi tarvitsi kipeästi vientituloja. Pelättiin tosissaan metsien loppumista. Kasvu näissä raiskatuissa metsissä oli todella huono, vaikka maa olikin metsän peitossa.

Kaskeamisen jäljiltä oli paikon komeita, hyvin kasvavia männiköitä. Tästä opittiin, että avohakkuu ja kulotus on tehokas luonnonmukainen metsän uudistamistapa. Nykyisin kulotus on työvoimapulan vuoksi hankalaa. Myöskään pelastuslaitos ei aina suhtaudu myönteisesti. Siksi kulotus on korvattu maan muokkauksella. Myöskään oikein reheville maille kulotus ei sovi.

Suomen metsien kasvu on 50-luvulta kaksinkertaistunut. Jos palattaisiin jatkuvaan kasvatukseen, oltaisiin muutaman kymmenen vuoden päästä taas puolitettu metsien kasvu. Paljon vientituloja ja työpaikkoja olisi menetetty.

Suomessa on joka pitäjässä joku hakkuilta suojeltu metsikkö. Tavallisen kansalaisen mielestä ei niitä hömötiaisia ja valkoselkätikkoja tarvitse joka hehtaarilla olla. Metsä tuo toimeentulon niin monelle, ettei ole varaa Suomen kaikkia metsiä pistää suojelualueiksi.

Talousmetsissäkin voi hyvin harjoittaa monimuotoisuutta ja sitä tehdäänkin. Luonnon ystävät ovat tervetulleita tutustumaan vaikka allekirjoittaneen pienimuotoiseen tehometsätalouteen.

Metsällisin terveisin,

Jorma Nummela

Metsien mies Eura Honkilahti