Metsäteollisuus kärsii maineestaan

Metsäteollisuudessa on lähivuosina töitä tarjolla. Alalta eläköityy kymmenessä vuodessa noin neljännes henkilöstöstä, kymmenisen tuhatta ihmistä.

Monet isot investoinnit – esimerkiksi Raumalle todennäköisesti tuleva mäntysaha – tarkoittavat sitä, että osaajia tarvitaan paljon, vaikka prosesseja tehostetaan ja automatisoidaan.

Metsäteollisuudella on varsin valoisista lähiajan näkymistä huolimatta ollut vaikeuksia rekrytoinneissa.

Viime syksyn kartoituksen mukaan haasteita on ollut löytää työntekijäpuolelle niin sähkö- ja automaation kuin puualan ammattilaisia tarpeeksi.

Toimihenkilöpuolella eniten tarvetta olisi kone- ja sähkötekniikan sekä puunjalostustekniikan insinööreille.

Työn merkityksellisyys on tärkeää monille nuorille.

Metsäteollisuus ry:n osaamisen ja koulutuksen päällikkö Soile Korisevan mielestä tämä puhuu alan puolesta. Metsäteollisuudessa voi tuntea pääsevänsä ”pelastamaan maailmaa”.

Hän lienee oikeassa sen suhteen, etteivät nuoret todennäköisesti tiedä, miten monenlaisia urapolkuja uudistuva metsäteollisuus avaa koluttavaksi.

Auringonlaskun alan maine rasittaa yhä metsäteollisuutta.

Eikä se maine tyhjästä syntynyt.

Etenkin paperikoneita on ajettu alas, kokonaisia tehtaitakin on suljettu. Uusia koneita ei tilattu, saati uusia tehtaita rakennettu.

Saneerauskierrokset ovat vähentäneet työpaikkoja, ja rekrykiellot ovat olleet yleisiä.

Henkilöstön ikärakenne on vinoutunut, eikä uusia vastuunkantajia kasva entiseen tapaan omasta takaa.

Ei siis mikään ihme, ettei alan vetovoima ole pysynyt ihan tapissa.

Uusi nousu alkoi sellubuumista. Pakkaus- ja pehmopaperien kysyntä kasvaa maailmalla. Sen ansiosta Suomeen nousee uusia sellutehtaita, ja vanhoja modernisoidaan.

Samaan aikaan kehitetään uusia tapoja hyödyntää metsiä, Suomen ”vihreää kultaa”.

”Alalta eläköityy kymmenessä vuodessa kymmenisen tuhatta ihmistä.”