Mietittävää satamainvestoinnista

Kirjoittaja ei ole vakuuttunut sataman kyvystä maksaa velkaansa kaupungille.
Kirjoittaja ei ole vakuuttunut sataman kyvystä maksaa velkaansa kaupungille. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Liikelaitoksia on perustettu, jotta niiden toiminta olisi joustavampaa, päätöksenteko nopeampaa ja että ne kykenisivät tasavertaiseen kilpailuun yksityisten firmojen kanssa. Niiden edellytetään toimivan omavaraisesti.

Usein liikelaitokselle on annettu mahdollisuus rahastoida voittovarojaan tulevia investointeja varten, jotta ne eivät jatkossa muodostuisi kuntataloudelle riippakiviksi.

”En ole nähnyt laskelmia, joista selviäisi uuden satama-alueen käyttökustannukset ja uuden pisneksen synnyttämä liikevaihdon lisäys.”

Meeri kirjoitti tekstaripalstalla, että kaupungin takaama laina tällaisissa investoinneissa lienee rutiini. Mietihän vähän. Kun liikelaitos, joka tekee noin 400 000 euron vuosituloksen, ryhtyy maksamaan vaikkapa 30 miljoonan euron lainaa takaisin, niin tämän lainan takaisinmaksuun kuluu yli 75 vuotta, vaikka se laittaisi koko tuloksensa velan maksamiseen.

Mistä löytyy näin kylmähermoinen rahoittaja? Taitaa mennä takaajan maksettavaksi.

Ajattelet ehkä, että laajennus parantaa tulosta ja takaisinmaksuaikaa voidaan lyhentää. Näin voi tietysti ollakin, mutta uuden toiminnan pyörittäminenkin maksaa.

En ole nähnyt laskelmia, joista selviäisi uuden alueen käyttökustannukset ja uuden pisneksen synnyttämä liikevaihdon lisäys. Tuota 75 vuotta ei voi pyhittää vain kyseisen velan maksuun, sillä tämä ei varmaankaan ole viimeinen investointi, joka sataman pitää tehdä.

Voit tietysti ajatella, että nyt kannattaa ottaa lainaa, koska korot ovat alhaalla, puhutaan miinusmerkkisestä korostakin. Muistelepa mitä tapahtui 1980-luvun loppu- ja 1990-luvun alkuvuosina. Velkaa otettiin roimasti. Korko oli alhaalla. Iski pankkikriisi ja tehtiin omaisuuksien uusjako pilkkahinnalla.

Nyt on nähtävissä aivan selvästi samanlaista kuumeilua. Pankeilla on kriisejä, euro notkuilee jne. Melko varmaa on, ettei näin alhainen korkotaso ole pysyvä olotila. Korot tulevat nousemaan. Silloin optimistiset velan lyhennyssuunnitelmat muuttuvatkin painajaisiksi. Omaisuudet menevät taas uusjakoon.

Rutiini on vaarallinen sana. Se tekee laiskaksi ja välinpitämättömäksi. Asioita ei tutkita huolellisesti vaan perusteluksi riittää – näin on toimittu ennenkin. Näin muodostuu kansalaisten veroillaan maksamia liikelaitosten hyödyntämiä ”rahastusautomaatteja”.

Meeri, toivon ettet kuulu yhteiskunnallisiin päätöksentekijöihin.

nimimerkitön