Miksi Cedercreutzin sirkushevonen on haluttu piilottaa katseilta Raumalla? Sen pitäisi olla teatterin edessä

"Hieno sirkushevonen on ikään kuin haluttu kätkeä pois yleisön katseilta. Yksikään turisti ei osaa lähteä sitä edes etsimään ja mahtaako moni raumalainenkaan tietää, missä tuo ansiokas veistos on", kirjoittaa Kempas. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Emil Cedercreutzin sirkushevonen Raumalla on aikoinaan sijoitettu pieneen puiston lämpäreeseen vanhan hautausmaan läheisyyteen. Miksi? Sitä en ymmärrä.

Veistoksen sijoituspaikan valinneen toimikunnan aivoitukset ovat jääneet ainakin minulle mysteeriksi ja ovat sitä edelleen. Cedercreutzin säätiöltä saadun lahjoituksen arvoa ei ole näemmä lainkaan tajuttu, eikä myöskään sitä, että hevosen tehnyt kuvanveistäjä on ylivoimaisesti ansioitunein Raumalla olevien veistosten tekijöistä.

Hieno sirkushevonen on ikään kuin haluttu kätkeä pois yleisön katseilta. Yksikään turisti ei osaa lähteä sitä edes etsimään ja mahtaako moni raumalainenkaan tietää, missä tuo ansiokas veistos on.

Emil Cedercreutz oli juuri Helsinkiin Taideakatemian kouluun perustetun kuvanveistolinjan ensimmäinen oppilas, suosittelijanaan Albert Edefelt. Jatko-opintoja hän harjoitti Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Hän oli kosmopoliitti, kuten muutkin Suomen kärkitaiteilijat 100 vuotta sitten. Pariisissa ja muissa Keski- Euroopan metropoleissa hän oli yhtä kotonaan kuin omistamassaan Köyliön kartanossa. Kotiseuturakkaus, Satakunta ja sen elinvoimaisuuden nostaminen oli tolstoilaisittain ajattelevalle vapaaherralle sydämen asia. Hän tunsi empatiaa raskaan työn raatajiin ja heidän hevosiinsa.

Niinpä hän oli etenkin hevosten veistäjänä aivan omaa luokkaansa oleva mestari. Eläimen ja ihmisen anatomian tunteminen oli tuolloin taideopinnoissa todella vaativa laji. Luut ja lihakset tutkittiin perusteellisesti akatemia-aikana. Ensimmäinen vuosi piirrettiin hiilellä kipsireliefejä tiukassa ohjauksessa. Virheetön piirtäminen oli kaikkien taideopintojen ensimmäinen edellytys. Sen jälkeen vasta ruvettiin tutkimaan ihmisen anatomiaa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että vielä 1970-luvulla Turun piirustuskoulussa olivat kunniassa ja käytössä nuo mielestäni erittäin tärkeät, vanhat opit.

Köyliön kartanossa oli tietysti paljon maatöitä, työväkeä ja erilaisia hevosia. Tolstoilaisesti ajatteleva vapaaherra tunsi suurta sympatiaa sekä työntekijöihinsä että hevosiinsa. Hän piirsi ja muovaili erilaisia työhevosia. Tekemistään luonnoksista syntyi suurikokoisia veistoksia satakuntalaisen maauskon läpivalaisema. Rakensipa hän myöhemmin Harjavaltaan ateljeekodin- Harjulan ja Maahengen temppelinkin. Siellä vieraili aikoinaan lukuisa määrä kuvanveistäjän kansainvälisiä taiteilijatuttuja ja muita kulttuuripersoonia. Cedercreutz oli myös kansatieteellinen keräilijä, kirjailija ja taitava silhuettitaiteilija.

Mielestäni sirkushevonen olisi pitänyt heti sijoittaa teatterin edessä olevalle kivetylle aukiolle, eikä se nytkään ole myöhäistä. Taitavasti toteutetusta ratsusta voi heti ensikatsomalla todeta, että se on ollut ikänsä taitavan valmentajan kouluttamana ohjelmansuorittajana sirkuksissa. Se on astellut ylväänä estraadilla parrasvaloissa torvien soidessa ja yleisön antaessa raikuvia aploodeja sen esittämille vaativille ohjelmanumeroille.Auran edessä kyntötöissä se ei ole ollut päivääkään.

Nyt kun se olisi keskeisellä paikalla kanalin rannalla kaikki näkisivät sen, niin kuin kuuluisikin. Sirkus ja teatteri ovat sukulaislajeja ja Wilhelm Goethea lainaten: vuoren rinteessä olevan luovuuden lähteen kaksi alaspäin solisevaa puroa.

PS. Porissa on keskeisellä ja näkyisällä paikalla hieno Emil Cedercreutzin kyntäjää hevosineen esittävä veistos.

Lasse Kempas