Miksi leikkiä tulella?

Vuosia sitten olin erään yhdistyksen bussimatkalla. Mukana oli vanhempia jäseniä, jotka istuivat bussin etu- ja keskiosassa, kun taas minä ja matkatoverini istuimme takana. Koko päivä oli ajeltu katsellen maisemia ja tutustuen nähtävyyksiin matkan varrella. Paluumatkalla oli vielä tarkoitus pysähtyä katsomaan hienoa merenrantakohdetta – minkä näkemistä olin oikein odottanut - mutta kun opas kysyi, pysähdytäänkö siinä vai ajetaanko ohi, bussin etuosasta kuului pari kovaäänistä ”mennään ohi” -huutoa. Opas sanoi: ”Selvä, tehdään niin.” Olin äimistynyt ja harmissani, mutta tuntui turhalta rynnätä etuosaan huutamaan, että hei, täällä on muitakin mielipiteitä.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistön, joka aiemmin oli puhunut kansanäänestyksestä Nato-kysymyksessä, selitti että on selvää, että suomalaiset haluavat Natoon – se ilmenee gallupeista, minulle tuli samanlainen olo kuin em. huutoäänestyksen jälkeen. Olen todella tyrmistynyt: Suomessa on n. 4,5 milj. äänioikeutettua, ja kansan Nato-halukkuus mitataan muutamalla parin tuhannen henkilön gallupkyselyllä! Toivottavasti edes tällä kirjoituksella saan ääneni kuuluviin! Matti Vanhanen toivoi sananvapautta ja aitoa keskustelua Nato-aiheesta – tässä minun mielipiteeni.

Perustelut sille, että Suomen kannattaisi liittyä Natoon, vaikuttavat todella huterilta. ”Turvatakuista” ei näytä todellisuudessa olevan mitään takeita. Haaviston mukaan turvallisuusselonteossa todetaan, että Natoon kuuluessaan Suomi päättäisi aina kansallisesti joukkojen lähettämisestä sen operaatioihin. No, tämähän pätee myös muihin Nato-maihin: niilläkään ei ole velvoitetta lähettää joukkoja Suomeen, jos tänne hyökätään. Paljon parempi turvatakuu on Suomen pysyminen puolueettomana ja liittoutumattomana. Silloin ei naapurilla ole motiivia hyökätä tänne.

Venäjä on toistuvasti varoittanut seurauksista, jos Suomi liittyy Natoon. On käsittämätöntä, että tätä vähätellään. Miksi haluamme leikkiä tulella ja kerjätä verta nenästämme, miksi lisätä jännitteitä? Miksi varustautua sotaan, kun voisimme tavoitella rauhaa ja pyrkiä pysymään konfliktien ulkopuolella? Meillä olisi siihen hyvät mahdollisuudet. Kun vieressä on suuri naapuri ja pitkä yhteinen raja, on realiteetteja, jotka vaan on otettava huomioon.

Mietinkin, onko kyse siitä, että päättäjämme eivät halua menettää kasvojaan EU-Nato -veljeskunnassa? Olisiko liian noloa myöntää, että selvitysten jälkeen Nato-ratkaisu ei näytäkään järkevältä? Suomen pitää tehdä päätös itsenäisesti! Nato-johtajat selvästi ovat valmiit istumaan tuleen meidän housuillamme, mutta meille tämä on elämän ja kuoleman kysymys. Vain meidät tapetaan, vain meidän maamme tuhotaan, jos tänne tulee sota!

Hyökkäys Ukrainaan on tuomittava, mutta sen paremmin ei voi puolustaa USA:n hyökkäyksiä eri maihin ja niiden jälkeensä jättämää sekasortoa. Kritiikitön veljeileminen USA:n kanssa ei ole moraalisesti parempi vaihtoehto kuin pitää asialliset välit Venäjään. Itsenäinen, puolueeton maa tekee ratkaisunsa itse.

Eevastiina Miettinen