Miksi pienten koululaisten iltapäivistä huolehditaan mutta aamuista ei?

Raumalla on hienosti hoidettu pienten koululaisten iltapäivätoiminta. Se on laadusta ja monipuolista. Aamupäivätoimintaa ei kuitenkaan ole. Osalla ekaluokkalaisista koulu alkaa niinkin myöhään kuin kello 10.15. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa joutua olemaan kotona 2-3 tuntia yksinään.

Lapsen pitäisi pystyä hoitamaan aamutoimet ja lähtemään itsenäisesti kouluun. Tästä on seurauksena, että lapsi saattaa soittaa vanhemmilleen töihin jopa 15 minuutin välein varmistaen, etteihän hän ole myöhässä. Lapsi voi unohtaa syödä aamupalan, tai hän pelaa tietokoneella. Vanhemmalle on vaikea paikka, kun joutuu jättämään nyyhkyttävän lapsen kotiin lähtiessään töihin.

Miksi on, että koulupäivä voi loppua kello 12, ja lapsi pääsee ohjattuun ja laadukkaaseen iltapäivätoimintaan, mutta aamulla lapsen oletetaan selviävän yksinään kotona? Jos perheillä ei ole tukiverkkoa tai työt eivät jousta, ei ole muita vaihtoehtoja kuin jättää lapsi yksin. Miltä tuntuu vanhemmasta, joka ei pysty vastaamaan puhelimeen töistä? Tai lapsesta, joka ei saa vanhempaa kiinni aamulla, kun hän haluaa varmistaa kolmannen kerran, onko hän myöhässä lähtöhälytyksestä huolimatta?

Olen tehnyt kuntalaisaloitteen pienten koululaisten aamupäivätoiminnasta. Jos aamutoiminnan järjestäminen ei ole mahdollista, pitäisi säätää, että eka- ja tokaluokkalaisten koulupäivä voi alkaa vain kello 8 tai myöhäisintään kello 9 jonain aamuna. Ei voi olla niin, että koulupäivää ei pystytä aloittamaan ennen kuin kello 10.15 ekaluokkalaisten jakotunneista huolimatta.

Suvi Routasalo

ekaluokkalaisen äiti, erityisluokanopettaja