Miksi Pyhärannan seurakunta ei lähtenyt hirsipäiväkotiin mukaan

Pyhärannan seurakunta ei lähde mukaan kunnan mahdolliseen hirsipäiväkotihankkeeseen. Seurakunta kävi Pyhärannan kunnan kanssa neuvotteluja yhteisen kiinteistöosakeyhtiön muodostamisesta. Kiinteistötoimikunta perehtyi saatuun tarjoukseen ja päätyi esittämään, ettei seurakunta osallistu hankkeeseen. Kirkkoneuvosto päätyi samalle kannalle äänin 7-2 jälkeen. Seurakunnan näkökulmasta tila olisi ollut liian kallis, lyhytaikainen ja riskialtis investointi.

Neuvotteluja kunnan kanssa käytiin, koska seurakunta on saanut Maria Hartikaiselta testamenttilahjoituksen, josta on jo aiemmin uutisoitu. Kiinteistötoimikunta oli saanut kirkkoneuvostolta tehtäväksi miettiä laaja-alaisesti erilaisia vaihtoehtoja testamentin edellyttämän tilan hankintaan.

Kiinteistötoimikunnan oli huomioitava tiettyjä rajoitteita tilavaihtoehtoja mietittäessä. Pyhärannan kunnan asukasluvun ja myös seurakunnan jäsenmäärän laskiessa, seurakunnan on kyettävä karsimaan kulujaan. Seurakunnan toiminnasta on vaikea löytää säästöjä, joten kiinteistöt ovat ensisijainen kohde. Kiinteistöjen ylläpito ja remontit syövät paljon taloudellisia resursseja. Tilojen myynti ei ole yksinkertaista, mistä kertoo se, että pappila on ollut jo pitkään myynnissä. Seurakunnalla ei ole varaa lisätä kiinteistöjen määrää, vaan ennemminkin osasta täytyy luopua. Kirkko on seurakunnalle kaikkein tärkein kiinteistö, joka menee kaiken muun edelle.

Maria Hartikaisen testamenttilahjoitus velvoittaa seurakuntaa uuden kokoontumistilan ostoon tai rakennuttamiseen. Kirkkoneuvoston oli jo vuonna 2018 harkittava tarkkaan, voiko se ottaa testamenttilahjoitusta vastaan. Vastaanottamiseen päädyttiin sillä ehdolla ja ajatuksella, että rahaa on tarpeeksi sekä tilan hankintaan, kalustamiseen että ylläpitokustannuksiin. Testamentilla hankittava tila voi olla seurakunnan omistuksessa niin kauan kuin testamenttivarat siihen riittävät. On tärkeää, että tämän jälkeen tilan voi helposti myydä. Uuden tilan ei haluta vievän varoja toiminnasta tai esimerkiksi kirkon ylläpidosta ja korjauksista. Ei voi käydä niin, että seurakunnalla on käytössä uusi kerhotila, mutta ei esimerkiksi varaa pitää siellä lastenohjaajaa.

Hirsipäiväkodin kiinteistöosakeyhtiöön osallistuminen olisi vienyt suurimman osan testamenttivaroista. Silti tila olisi pitänyt vielä kalustaa ja sen käyttökustannuksiinkin olisi pitänyt löytyä testamenttirahoitusta. Tämä tarkoitti sitä, että seurakunta ei olisi voinut pitää tilaa käytössään kovinkaan kauaa. Kiinteistötoimikunnan mielestä päiväkodin yhteydessä oleva tila olisi ollut vaikea, ellei peräti mahdoton myydä. Hankinta olisi ollut seurakunnalle riskisijoitus.

Muina vaihtoehtoina kiinteistötoimikunta on nostanut esiin tilan hankkimisen rivitalosta tai talopaketin ostamisen. Nämä molemmat vaihtoehdot vastaavat kooltaan hirsipäiväkodin yhteyteen mietittyjä tiloja, mutta ovat hinnaltaan edullisempia vaihtoehtoja. Näin testamenttivarat riittäisivät pidempään myös ylläpitoon. Rivitalolla tai omakotitalolla on jälleenmyyntiarvoa ja ostopotentiaalia ja siksi ne näyttäytyvät seurakunnalle riskittömämpinä vaihtoehtoina.

Seurakunta jatkaa selvitystyötä ja pyrkii löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun kokoontumistilasta Ihodeen. Ratkaisussa pyritään yhdistämään riittävä tilakoko seurakunnan tarpeita ajatellen, mahdollisimman pitkä käyttöaika testamentin suomalla mahdollisuudella sekä seurakunnan toiminnan ja talouden tasapainon turvaaminen.

Sami Tolvanen vt. kirkkoherra,

Ilkka Karru kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja,

Mirja Kauppila-Laine kirkkovaltuuston puheenjohtaja,

Elina Vainio-Mäntylä kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja,

Leila Aunela kirkkoneuvoston jäsen,

Sirkka-Liisa Peltonen kirkkoneuvoston jäsen,

Tuire Kakko kirkkoneuvoston jäsen,

Kari Vainio kirkkoneuvoston jäsen,

Riitta Impilä kirkkoneuvoston jäsen.