Millaisen saariston ja merellisen luonnon jätämme tuleville sukupolville?

Millaisen saariston ja merellisen luonnon jätämme tuleville sukupolville?

Onko se nykyisen kaltainen, kaunis,viihtyisä, puhdas ja rentouttava? Vai onko se osittain kuin kauhufilmistä tai painajaisesta, missä valkoisten saarten pystyyn kuolleiden puiden oksilla istuu mustia, suuria lintuja?

Uudenkaupungin edustalla on havainnollinen tulevaisuuden visio, kuten myös Ahvenanmaalla ja Tukholman saaristossa. Raumalla ollaan kovaa vauhtia menossa noihin karmaiseviin näkymiin.

Entä missä kaikki muut linnut ovat? Sitä monet kysyvät jatkuvasti.

Rauman edustan vesilintukanta on muuttunut viime vuosina radikaalisti omien- ja sekä muiden havaintoja tehneiden saaristossa liikkuvien kansalaisten mukaan. Ennen monimuotoisen rikas linnusto on jostakin syystä kadonnut merimaisemas- tamme. Syytä sopii vain epäillä.Tilalle on tullut erittäin voimakkaasti merimetso ja myös kanadanhanhi.

Rauman edustan vesilintukanta on muuttunut aivan viime vuosina radikaalisti sekä omien että muiden havaintoja tehneiden kansalaisten mukaan. Ennen varsin monimuotoinen ja rikas vesilinnusto on jostakin syystä kadonnut merimaisemastamme. Syytä sopii vain epäillä. Tilalle on tullut räjähdysmäisesti lisääntyneet merimetso- ja kanadanhanhikannat.

Merimetsoja näyttää olevan parina päivänä saaristossa tehdyn ajelun perusteella yli 80 prosenttia vesilinnuista. Lokkeja ja tiirojakaan ei ole enää niin kuin aikaisemmin, haahkoista, koskeloista,silkkiuikuista ja monista muista vesilinnuista puhumattakaan.

Tämän olen havainnut myös omasta mökin edustan poukamasta Kaurasissa. Vuosikymmeniä siinä on vieraillut meidän kaikkien mökkiläisten kesäisenä ilona mitä moninaisin vesilinnusto poikasineen. Niiden elämää ja poikasten kasvamista on ollut hauska seurata. Nyt niitä ei enää juurikaan ole. Mihin ne ovat kadonneet? Onko niiltä loppunut poukamasta ravinto, eli pikkukalat? Todennäköisesti.

Toinen varsin vahva vaihtoehto on, että merimetsot ovat valloittaneet niiden pesimäalueet esimerkiksi Saukon kloppien ns. lintusaarella.

Kun sataman suun kolonia kohta väkisinkin purkautuu ravinnon puutteen vuoksi, se voi näemmä hajota vaikka useammaksi uudeksi koloniaksi niin etelään kuin pohjoiseenkin ja aina sisäsaaristoon saakka.

Selviä ennusmerkkejä siitä ovat jo nyt valkoisiksi ulostetut luodot, joiden lähistöltä lehahtaa lentoon kymmenien mustatakkien joukko. Valkoisia kalliohautoja on jo useita sekä ulko- että sisäsaaristossa. Menkääpä itse katsomaan!

Pelkkä merimetsojen häätö ei enää valitettavasti auta. Minne ne häädettäisiin? Kippaisimmeko oman ongelmamme jonkun naapurikunnan riesaksi? Se ei ole reilua. Ongelma on meillä valtakunnallinen. Se koskee myös koko Itämeren rannikkoa.

EU-direktiivi sallii merimetsojen hävittämisen myös metsästämällä ja ampumalla, jos kohtuuttomasti lisääntyneistä linnuista aiheutuu jatkuvasti merkittäväksi katsottavaa haittaa ihmisille ja muulle luonnolle. Näin direktiiviä on sovellettu esimerkiksi Ahvenanmaalla, missä ko. lintukantaa on pienennetty ampumalla. Miksei siis muuallakin? Tilanne on Raumalla kohta aivan vastaava. Nyt pitäisi siis toimia.

Ja vielä paradoksi kuvaamaan järjetöntä tilannetta, kun vesilintujen metsästyskausi on jälleen alkanut. Alkuperäistä ja luonnonvaraista melko pieneksi supistunutta, merihanhikantaa saa vapaasti metsästää, mutta metsästäjät ovat tunnetusti myös suuria luonnon ystäviä. Tuhansia kertoja suurempaa vieraslajia eli merimetsokantaa tai kanadanhanhia sen sijaan ei saa ampua. Eläkkeellä olevan biologian tutkimusprofessorin mukaan nykyinen merimetsokanta ei ole edes samaa perimää, mikä oli täällä jääkauden jälkeen.

Lasse Kempas