Missä eurovaalit siellä ongelma

Fiksu lukija varmaan arvasi, mistä pääkirjoituksen otsikko sai innoituksensa. Tietenkin Timo Soinin legendaarisesta hokemasta ”missä EU, siellä ongelma”.

Sitä Soini käytti myös ilmoittaessaan, ettei lähde ehdokkaaksi eurovaaleihin. Lienee niin, että perussuomalaisten perustajan poliitikon ura päättyi ulkoministerin pestiin.

Eurovaaleissa ainakin on ongelmia.

Yksi suurimmista ongelmista liittyy aikatauluun. Ehdokaslistat suljettiin vasta eduskuntavaalien jälkeen.

Se mahdollistaa kikkailun. Esimerkiksi Satakunnan äänikuningatar Laura Huhtasaari (ps.) saattaa luopua kansanedustajan paikastaan ja lähteä mepiksi Brysseliin. Se ei välttämättä miellytä kaikkia häntä äänestäneitä. Ei varsinkaan Euroopan unioniin hyvin kielteisesti suhtautuvia – ja heitähän puolueen kannattajissa on runsaasti.

Ex-ministeri Merja Kyllönen (vas.) kertoi, ettei aio ottaa euroedustajan paikkaa vastaan, mutta kerää kuitenkin äänet puolueensa hyväksi.

Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tällainen kikkailu on ongelmallista.

Aikataulu on ongelma myös siksi, että eurovaalit järjestetään jo reilun kuukauden päästä.

Vaalikampanjointi käynnistyi heti sen jälkeen, kun eduskuntavaalien tulokset selvisivät – ja hallitustunnustelut aloitettiin.

Vaaliähkyn vaara on ilmeinen. Eikä ainoastaan äänestäjillä, vaan myös puolueilla. Aktiiveilla on takki tyhjä ja rahat vähissä.

Eurovaalit olisi kannattanut niputtaa eduskuntavaalien kanssa. Ne olisivat menneet siinä sivussa, ja todennäköisesti eurovaalien kehno äänestysprosentti olisi kohonnut.

Euroopan parlamentti on monelle kansalaiselle edelleen melko vieras ja kaukainen, vaikka Suomi liittyi EU:hun jo 25 vuotta sitten.

Europarlamenttiin valitaan 751 jäsentä, joista vain 14 on suomalaisia. Haastavaa on vakuuttaa kansalaisia siitä, että niin pieni porukka todella pystyy asioihin isossa koneistossa vaikuttamaan.

”Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tällainen kikkailu on ongelmallista.”