Mitä Rauman valtuustossa oikein tapahtuikaan?

Kuten olette huomanneet on kuntavaalit jälleen kerran ovella ja kaikenkarvaiset mainokset ja mielipidekirjoitukset ovat nostaneet päätään. Tämän asian tiimoilta pitänee meikäläisenkin aktivoitua ja luoda tämmöinen kirjallinen hengentuote.

En viitsi nyt alkaa tähän sen enempää vakuuttelemaan omaa erinomaisuuttani enkä tuomaan esille viisauttani hoitaa tulevia tulevia asioita. Sen sijaan ajattelin kertoa kaikkein jänneimmistä seikkailuista, missä 4 vuoden aikana valtuustossa ollessani olin mukana. Jollen tänä aikana ole onnistunut ihmisiä vakuuttamaan kyvyistäni niin en siihen pysty tässä parin viikon aikanakaan.

Ihan ensimmäiseen kokoukseen kävin kirppiseltä hakemassa pikkutakin (olin nähnyt televisiosta, että poliitikoilla on semmoinen) ja tempaisin sen päälleni. Hyvä takki ja maksoi vitosen. Rauma-pinssin kiinnitin siihen myös, jotta uskottavuus lisääntyisi. Valtuustosalin aulassa oli kahvia ja karjalanpiirakoita muistaakseni ja oma paikkakin löytyi helposti. Siellä on muuten tarra pöytälaatikossa, missä lukee oma nimi. Tämä on uusien valtuutettujen hyvä tietää. Tässä ekassa kokouksessa ei juuri muuta jännää sitten tapahtunutkaan.

Siitä se vähitellen lähti etenemään se valtuutetun ura. Jossain vaiheessa huomasin pitäväni vuoden lopun ryhmäpuheenvuoroakin ja se olikin oikeasti aika jäätävä tilanne ja jännitti pirusti vaikka tuskinpa sitä kovin moni, torkkuvia median edustajia lukuunottamatta, edes kuunteli. Sen jälkeen sitten tulikin tämä VVR-hommeli ja se vasta hurjaa olikin.

Näin ihan oikean konsultinkin, joka tiesi asioista. Hiukan jäi itselle epäselväksi, että mihin me sitä oikeastaan edes tarvittiin. Vääntöä oli suuntaan ja toiseen ja mielestäni selvittiin ihan mukavasti kouluverkkoon ja kaupungin henkilöstöön liittyvissä yksityiskohdissa. Harmi vaan, että ei tämä siihen jääne vaan seuraava valtuusto tulee samoista asiosta vääntämään, veikkaisin.

Tarvitaan vain pikkuisen voimasuhteiden muutosta niin tervemenoa laitoshuoltajat, keittäjät ja kyläkoulut.

Eräs mainitsemisen arvoinen episodi oli myös uuden kaupunginjohtajan valinta. Jos en nyt ihan väärin sano niin hakuprosessi kesti melkein yhtä kauan, mitä tämä jaksoi olla meillä hommissa. On se harmi kun ei älytty missään vaiheessa sanoa, että kyllä me ihan pidemmäksi aikaan päällikkö tarvittais. No olihan se hyvä laukaus, mutta osui valitettavasti tolppaan. Onnea vaan uusiin kuvioihin hänelle.

Näiden esille tuomieni asioiden ohella valtuustossa käsiteltiin kaikenlaisia kaavoihin liittyviä asioita, Karin kampus juttua, (mikä oli muuten toinen tolppalaukaus, koska jostain syystä sinne tulee nyt urheilusaliin parkettilattia) yleistä talouteen liittyvää sekamelskaa, sotea ja kaikenlaisia tulevaisuuden uhkakuvia.

Puuhattin myös alkukaudesta Rauma-tarinaa ja siinä onkin sitten kaikki mitä siitä osaan sanoa. Ja korona pitää tietenkin mainita. Siihen loppui kahvitarjoilut ja loppukausi onkin oltu etänä kokouksissa. Pikkutakkikin pölyyntyy.

Yksittäiseni valtuutettuna pystyin ehkä parhainten vaikuttamaan erilaisten aloitteiden muodossa. Jälkeenpäin tarkasteltuna omat aloitteeni usein liittyivät jotenkin luontoon, ympäristöön tai arjen pikkuasioihin. Niin myös aika useat aiheet, joista saatoin puheenvuoroja käyttää. Ehkäpä se kertoo minusta jotain tai sitten ei.

Todella usein yllätyin itsekin siitä miten suhtauduin esille tuleviin valtuustoasioihin ja tästä syystä olenkin oppinut olemaan liikoja paukuttamasta päätäni. Ei sitä voi mistään tietää varmuudella mitä 4 vuoden aikana tulee eteen. Muuttujia riittää ja sen luulisi meistä jokaisen oppineen tässä edellisen vuoden aikana.

No mutta siinäpä se sitten. Muistakaa käydä äänestämässä, että saadaan toimiva valtuusto seuraavallekin kaudelle.

Miika Rantanen
kaupunginvaltuutettu (vas.), Rauma