Juhannuksen tienoilla raumalaiset saavutti suru-uutinen Espoosta: kotikaupungissaan Raumalla hyvin muistissa ollut monipuolinen musiikkimies Jukka "Julle" Lahtinen oli siirtynyt taivaalliseen orkesteriin. Hän oli kuollessaan 83-vuotias ja viettänyt viimeiset kolme vuotta espoolaisessa hoitokodissa tytärtensä ja näiden perheiden läheisyydessä.
Jullen elämä jakautui noin 20 vuoden mittaisiin, toisistaan erottuviin jaksoihin.
Hän oli tavallaan talvisodan lapsi. Hän parkaisi maailmaan tulonsa kunniaksi pari päivää ennen talvisodan päättymistä. Tämä tapahtui Forssassa, jossa hänen äitinsä sattumoisin synnytyksen aikaan oli, ja ajan tavan mukaan syntymäpaikka oli siis tämä pieni etelähämäläinen silloinen kauppala, vaikka koti oli koko ajan Raumalla.
Jo koulussa musiikkia tiiviisti harrastanut poika valmistui Turun opettajakorkeakoulusta vuonna 1964. Kaisansa hän oli tavannut vähän aikaisemmin, ja pariskunta oli vihitty edeltäneenä vuonna. Julle sai välittömästi paikan koulusta Loimaalla, ja paikkakunnan eri kouluissa hän viihtyikin tasan 20 vuotta. Jo Loimaalla hän esiintyi ahkerasti ja teki musiikkia eri kuorojen käyttöön ja muutamiin kesäteattereihinkin.
Haikeat jäähyväiset Loimaalle Julle jätti vuonna 1984, jolloin hän palasi kotikaupunkiinsa Raumalle. Täällä hänen varsinainen toimipaikkansa oli musiikinopettajan toimi Aronahteen koululla, mutta sen lisäksi hän opetti vuoden verran vapaata säestystä seminaarissa ja jonkin aikaa myös Rauman Lyseossa.
Tässä näidenkin rivien kirjoittajan kotikoulussa hän johti myös paikallista koululaisorkesteria, joka esiintyi muutamassa Raumalla järjestetyssä tilaisuudessa. Yksi näistä oli raumalaislaulujen kirjan ”Meren lapsi” julkistamiskonsertti. Se oli Jullen ja allekirjoittaneen ensimmäinen yhteinen projekti.
Tästä alkoi monta vuotta alkanut yhteistyömme. Se tuotti useampia kesäteatteri- ja muita harrastajateatterikäsikirjoituksia. Julle teki musiikin ja minä kässärin. Julle hallitsi kaikki lauluntekemisen eri osa-alueet suvereenisti. Niin säveltämisen, sanoittamisen kuin sovittamisenkin. Yhtä lailla kevyen kuin vakavammankin musiikin. Eritoten sovitustyö oli hänen bravuuriaan ja laulunteon vaativin puoli, jonka harvat hallitsevat. Muun muassa Tauno Koskelan runotuotannon Julle sävelsi/sovitti eri tarkoituksiin varsin kattavasti.
Kaikki yhteistyömme ei ollut pelkkää auvoa, sillä muutaman kerran otimme sanallisesti yhteen. ”Herrat puhuivat isoilla kirjaimilla”, kommentoi laulaja Jukka Lehtonen hölmöilyämme sivusta seuranneena. Kina koski sitä, että Julle ei oikein ymmärtänyt, että hänen laulujaan piti näyttämöllä lyhentää draaman pelisääntöjen mukaisesti. Julle ei oikein suostunut allekirjoittamaan teatterin ja konsertin eroa. Kerran pidimme pari päivää keskinäistä mykkäkouluakin. Molemmat taisivat hävetä jälkeenpäin moista lapsellista mielenosoittamista.
Kotioloissa Julle oli vanhan liiton miehiä. Kaisa naureskeli joskus minullekin sitä, ettei hän sairaanhoitajan työvuoroiltaan aina ehtinyt laittaa miehelleen ruokaa, ja Julle kommentoi happamasti, että hänen ruokailunsa laiminlyödään! Muistan sanoneeni miespoloiselle, oliko hän kuullut, että kaupungilla on myös lounaspaikkoja vastaaville kohtalotovereille.
Jullen lempilapsi taisi olla kymmenkunta vuotta jatkunut Rauman Työväen Mieslaulajien taiteellisen johtajan pesti. Julle pitäytyi nimenomaan taiteellisessa johtamisessa, kaiken muun hän jätti kuoron hallituksen hoidettavaksi. Se herätti kunnioitusta ja johti erinomaiseen kuorohenkeen sekä moniin menestyksiin erilaisten teemakonserttien muodossa. Yleisöä oli aivan hirmuisen paljon etenkin sota-ajan laulujen konsertissa, joka uusittiin ties kuinka monta kertaa. Julle johti myös Rauman senioriopettajien kokoamaa kuoroa.
Yhteistyömme ja tapaamisemme harvenivat, kun murrehommat veivät aikani, mutta aina tavatessamme juteltiin kuulumiset. Vaimolleni hän lauloi spontaanisti syntymäpäiväserenadin Citymarketin kassalla.
Julle jäi eläkkeelle vuonna 1998, ja terveys alkoi vähitellen reistailla. Yli puolen vuosisadan mittainen avioliitto Kaisan kanssa päättyi puolison kuolemaan 2019. Pian tämän jälkeen Julle muutti Espooseen. Muistisairaus alkoi vaivata.
Jukka Lahtisen tuhka laskettiin Rauman vanhalle hautausmaalle elokuun puolessavälissä. Monipuolista raumalaista musiikkialan taituria jäivät kaipaamaan kaksi tytärtä, neljä lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta.
Ystävää kaivaten
Tapio Niemi