Muinaisjäänne ammattiliitot päivänvaloon

Miksi suomalainen työntekijä edelleen kannattaa kallista ja vanhakantaista ammattiyhdistysliikettä? Turvaako se nykymuodossaan jollakin tavalla paremmat työolot tai korkeammat ansiot. Ei turvaa. Päinvastoin.

Työnantajat kilpailevat hyvistä työntekijöistä ja haluaisivat heille nykyistä paremmat ansiot. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista koska työehtosopimusten mukainen käytäntö suosii vain pieniä palkkaeroja. Eli ammattitaidottomien työntekijöiden palkka on lähes sama kuin huippuammattilaisten.

Tästä johtuen itsensä kehittämisen motivaatiota ei ole. Tämä ei ole oikein. Palkkaerojen pitäisi olla huomattavasti suurempia. Hyvän ammattilaisen palkka pitäisi olla vähintään kaksinkertainen aloittelijaan verrattuna. Eikä mitään ylärajoja saisi olla.
Jokaisella työntekijällä pitäisi olla halua ja intoa kehittää omia taitojaan. Nykyaikana on tarjolla vaikka mitä mahdollisuuksia.

Auttaako nykyinen ammattiyhdistysliike jos yritys joutuu ahdinkoon ja luvassa on lomautuksia tai jopa työpaikkojen vähennystä? Ei auta. Sillä ei ole mitään todellisia keinoja eikä haluakaan. Se jopa hyötyy siitä, että yrityksillä on ongelmia.
Jälleen kerran paras apu on oma osaaminen. Jos työntekijä on kehittänyt itselleen hyvän ammattitaidon ja omaa positiivisen suhtautumisen työntekoon uutta työpaikkaa ei tarvitse kauan etsiä.

Ammattiyhdistysliikkeet eivät myöskään innosta työntekijöitä työnantajapositiivisuuteen. Edelleen luodaan herkästi sellaista tunnelmaa ja ymmärrystä, jossa työnantaja repii aina työntekijän selkänahasta kaiken mahdollisen ja tietenkin kitupalkalla.

Todellisuudessa nykyaikaiset työnantajat haluavat yrityksensä toimivan tehokkaasti ja vastuullisesti. Ei sellainen yritys ole enää tätä päivää, jossa halutaan polkea ja alistaa työntekijöitä. Eriarvoisuudella ei saada aikaan mitään hyvää. Pitää istua samalla puolella pöytää.

Ammattiyhdistysliikkeet eivät tietenkään halua luopua valta-asemastaan ja esittävät siksi kovaa naamaa. Ne ovat isoja, varakkaita ja vanhanaikaisia toimijoita, joilla ei ole enää juurikaan positiivista annettavaa. Ne elävät ja voivat hyvin juuri niin kauan kuin suomalaiset työntekijät maksavat ylläpidon.

Työmarkkinajärjestelmä kaipaa suurta päivitystä. Työnantajien ja työntekijöiden välinen rooli pitäisi muuttaa täysin erilaiseksi toisiaan hylkivästä mallista yhteen hiileen puhaltamisen malliin.

Tässä työssä ammattiyhdistysliikkeiden pitäisi ottaa aivan uudet tavoitteet kuten ammattitaidon arvostaminen, kouluttaminen ja kehittäminen. Lisäksi pitää purkaa tuo ikivanha vastakkainasettelu ja tähdätä yhteiseen etuun. Tarvitaan rutkasti lisää työnantajapositiivisuutta.

Jokaisella työntekijällä pitää olla mahdollisuus itse vaikuttaa ja sopia asioista suoraan työnantajan kanssa.
Uudistusta tarvitaan. Maailma on muuttunut.

"Hyvän ammattilaisen palkka pitäisi olla vähintään kaksinkertainen aloittelijaan verrattuna."

Pajamies vm 47