Muistokirjoitus: Forchemin laatupäällikkö Mikko Rintola

"Uskomme kaikkien Mikon tunteneiden yhtyvän siihen mielipiteeseemme, että kukaan ei vetänyt vertoja hänen iloisuudelleen, eikä hänen kanssaan ollut koskaan tylsää."


Saimme kesäkuun lopulla pysäyttävän suruviestin kuullessamme kemisti, laatupäällikkö Mikko Rintolan yllättävästä poismenosta. Mikko oli kaikilla elämänalueillaan aktiivinen mies, ja muistamme hänet erityisesti hänen huumoristaan ja valoisasta elämänasenteestaan.

Mikko oli syntynyt 21.11.1968 Helsingissä, mistä hän toisinaan ylpeänä pilke silmäkulmassaan muistutti kanssaihmisiään. Suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Mikko vietti kuitenkin Halikossa, missä hän kävi myös koulunsa sekä harrasti lentopalloa ja jääkiekkoa. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän aloitti kemian opinnot Turun yliopistossa.

Opintojensa lomassa ennakkoluuloton Mikko suoritti varusmiespalveluksensa ruotsinkielisessä Uudenmaan prikaatissa. Hän oli sotilasarvoltaan reservin luutnantti. Valmistuttuaan maisteriksi orgaanisen kemian alalta työskenteli Mikko ensimmäiset kolme vuotta Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa assistenttina synteettisen lääkekemian laboratoriossa.

Tämän jälkeen hän siirtyi Raisio Oyj:n palvelukseen toimien ensin laboratoriopäällikkönä Raisio Benecol Oy:llä ja sen jälkeen Raisio Staest Oy:n tuotantokemistinä. Samoihin aikoihin Mikko myös avioitui, ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Oltuaan lähes kuusi vuotta Raisio Oyj:n palveluksessa päätyi Mikko lopulta perheineen Satakuntaan.

Koti perheelle löytyi Porista ja työpaikka Mikolle Raumalta, missä hän viimeiset 12 vuotta palveli laatupäällikkönä Forchem Oyj:ssä, yhdessä maailman suurimmista mäntyöljyn jatkojalostuslaitoksista. Näiden vuosien aikana merkittävin Mikon työuralle osunut tunnustus oli Kemianteollisuuden innovaatiopalkinto vuonna 2018. Palkinto myönnettiin Forchem Oyj:n ja Hankkija Oy:n työryhmälle, joka kehitti mäntyöljystä jalostetun rehuaineen, jolla voidaan korvata rehuantibiootteja. Innovatiivisella Mikolla oli tässä hankkeessa merkittävä rooli.

Utelias ja sosiaalinen luonne vei Mikon hänen elämänsä aikana mukaan lukuisiin yhteisöihin ja yhdistyksiin. Opiskeluvuosiensa aikana hän toimi aktiivisesti ainejärjestössä, Turun Yliopiston Kemistit ry:ssä, ollen mm. yhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen. Tämä osaltaan oli luonnollista jatketta sille, että jo lukiovuosinaan hän oli ollut mukana Suomen Lukiolaisten Liiton perustamisen alkutaipaleella toimien hallituksessa sihteerinä 1986–1987 ja vaikuttaen aktiivisesti järjestön laajenemiseen ja kehittämiseen. Mikko oli myös Turun Kemistikerhon ja Suomalaisten Kemistien Seuran jäsen.

Lapsuuden kesien viettäminen meren äärellä Merimaskussa vaikutti siihen, että merestä muodostui Mikolle mielimaisema. Nuorempana Mikko toimikin aktiivisesti vapaaehtoistyössä Suomen Meripelastusseurassa. Myöhemmin lasten harrastukset veivät Mikon eri seurojen ja yhdistysten talkootöihin, joissa hän ei tunteja säästellyt.

Työkiireistään huolimatta Mikolla oli aina aikaa perheelleen, sukulaisilleen ja lukuisille ystävilleen. Omat lapset ja heidän musiikki- ja urheiluharrastuksensa olivat isälle jatkuva ilon lähde. Mikko oli ystävä, jonka apuun saattoi luottaa ja jonka hersyvä huumori tarttui helposti muihinkin.

Viimeisinä vuosinaan Mikko vietti paljon aikaa perheen kesäpaikassa meren äärellä Porin Kuuminaisissa, missä hän teki jatkuvasti kunnostus- ja uudistustöitä sekä ideoi uusia hankkeita, joista kaikki eivät olleet niin vakavamielisiä. Kesäpaikka oli Mikolle ja koko perheelle rakas vapaa-ajanviettopaikka, ja siellä myös hänen elämänsä päättyi kauniina kesäkuisena päivänä kesken työn ja touhun.

Mikko siunattiin haudan lepoon Porissa heinäkuun lopulla lähimpien saattamana. Muistotilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja Mikon näköinen. Tilaisuudessa kuultiin lauluesitys Blackin kappaleesta Wonderful Life, joka kiteytti kauniilla tavalla Mikon elämänasenteen. Kodin viereinen hautausmaa Porin Käppärässä jäi hänen viimeiseksi leposijakseen. Aina iloista ja hyväntahtoista Mikkoa jäivät kaipaamaan puolison, lasten ja lapsuudenperheen lisäksi sukulaiset sekä suuri joukko ystäviä ja tuttavia.

Uskomme kaikkien Mikon tunteneiden yhtyvän siihen mielipiteeseemme, että kukaan ei vetänyt vertoja hänen iloisuudelleen, eikä hänen kanssaan ollut koskaan tylsää.

Mikon elämä jäi monesta näkökulmasta katsottuna kesken ja liian lyhyeksi, mutta täällä meidän kanssamme viettämänsä ajan hän eli täysipainoisesti ja optimistisesti eteenpäin katsoen. Harvasta meistä jää yhtä paljon hauskoja juttuja ja tarinoita kerrottavaksi kuin hänestä. Mikko jää mieliimme todellisena ystävänä ja hymyilevänä positiivisen hengen luojana.

Vilja ja Petri Tähtinen, Timo Sutela, Pasi Rinne
Kirjoittajat ovat Mikon pitkäaikaisia ystäviä