Muovi on huonon maineensa vanki

Muovista on julkisessa keskustelussa tehty ympäristöongelma numero 1.

Muovi on osittain jäänyt huonon maineensa vangiksi.

Viimeksi torstaina Maailman terveysjärjestö WHO kertoi tuoreessa raportissaan, ettei mikromuovi juomavedessä ole toistaiseksi terveysriski ihmisille.

Järjestö pitää aiheellisesti tärkeänä, että mahdollisten riskien selvittelyä jatketaan.

Muovi muuttuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun se kierrätyksen sijasta päätyykin luontoon.

Luonnossa muovi hajoaa yhä pienemmiksi kappaleiksi.

Syntipukki syntyneeseen tilanteeseen onkin itse asiassa ihminen itse ja hänen toimintansa eikä materiaali sinällään.

Käytössä muovi on kuitenkin edullinen ja monipuolinen. Sen valmistamiseen tarvitaan suhteellisen vähän energiaa eikä juurikaan vettä.

Maailman öljyn kulutuksesta muovituotteet vievät puolisentoista prosenttia.

Ympäristön kannalta keskeistä on oikean tiedon lisääminen, muovin kierrätyksen tehostaminen sekä ylipäätään kulutuksen vähentäminen.

Kierrätyspisteitä tulisi olla riittävästi. Oman hiilijalanjäljen vähentämisen kannalta jokainen turhaan ajettu kilometri on liikaa. Kierrätyksestä menee tolkku, jos viikon varrella kertyneistä pakkausmuoveista eroon päästäkseen täytyy erikseen lähteä kovin kauas.

Edelleenkin muovin kierrätystä ei ole järjestetty pienillä paikkakunnilla ja isommillakin pisteitä on edelleen turhan harvassa.

Turun ammattikorkeakoulun materiaalitekniikan yliopettaja ja tutkimusryhmän vetäjä Liisa Lehtinen on ottanut härkää sarvista ja kirjoittanut hankejohtaja Johanna Kohvakan kanssa puhuttelevan kirjan, jonka sivuilla hyvin selkeästi oiotaan muoviin liittyviä yksisilmäisiä käsityksiä.

Vankankin mielipiteen muodostuminen perustuu usein luuloon, yleistyksiin ja tietämättömyyteen.

Tyypillisenä esimerkkinä toimii muovikassi, joka on kerta kaikkiaan julistettu pannaan. Tosiasiassa puuvillaista kangaskassia tulisi käyttää yli 7 000 kertaa ennenkuin sen ympäristövaikutukset olisivat samalla tasolla tavallisen muovikassin kanssa.