Muutamia historian totuuksia

Kiistämättä jälkikäteen näyttää siltä, että pienemmälläkin uholla olisi voitu jatkosotaan lähteä. On kuitenkin tosiasia, että kaikki pienet valtiot joutuivat valitsemaan puolensa tuona aikana, ja isot määräsivät. Tuon esiin muutamia faktoja, joista voi tehdä päätelmiä.

Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet ystävyys- ja rajasopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi Baltian maiden kanssa katsotaan kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiiriin. Tässä yhteydessä ulkoministeri Vjatšeslav Molotov lausui Liettuan ulkoministerille: ”Teidän täytyy olla siinä määrin realisteja, että käsitätte pienten kansojen tulevaisuudessa tulevan häviämään. Teidän Liettua yhdessä Baltian maiden kanssa, Suomi siihen mukaan luettuna tulee liitettäväksi neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen.”

Ennen talvisotaa Leningradin radiossa kysyttiin ”Kehen Suomi turvaa? Suomen ainoa toivo on solmia Neuvosto-Venäjän kanssa kestävä rauha. Vilnan luovutus todistaa, että Neuvosto-Venäjän politiikka on jaloa. Se antoi Puolalta ryöstämänsä Vilnan alueen Liettualle vuonna 1939. (Tosin myöhemmin koko maa liitettiin Neuvostoliittoon)

Minä silmänräpäyksenä tahansa voimme johtajiemme määräyksestä antaa murhaavan iskun niille, jotka voisivat olla meidän turvallisuudellemme vaaraksi.

Jatkosodan aattona Neuvostoliiton radio esitti parikin kertaa virallisen lehden Pravdan kirjoituksessa olevan uhkauksen, että “suomalaiset tullaan pyyhkäisemään pois maailmankartalta”.

Suomessa Stalinin johdossa olevaa valtiota pelättiin menneiden tapahtumien valossa niin paljon, että sen rinnalla jäivät varjoon niin natsismin epäkohdat kuin pelko joutumisesta suursodan pyörteisiin. Suomi ei myöskään ollut omavarainen ruokahuollossaan, joten Saksan apu on kipeästi tarpeen.

Voi myös todeta, että Stalinin hirmuteot olivat suurempia ja oman maan kansalaisista uhreja oli noin kymmenen kertaa enemmän kuin Hitlerillä, vaikkakin niitä pystyttiin kauan aikaa peittelemään. Jos emme olisi päätyneet “läntiseen etupiiriin”, olisimme ilmeisesti kokeneet vuosikymmenien kurjuutta ja väkivaltaa.

Leena Niemi