Hyvinvointialueilla kautta Suomen ollaan toteuttamassa ”säästöjä” mm. lakkauttamalla terveyskeskusten vuodeosastoja. Satakunnassa on suunnitelmissa, että jäljellä jää vain kaksi vuodeosastoa.
Hyvinvointialuejohtaja Kirsi Varhila on onneksi luvannut: ”Mitään ei lakkauteta ilman, että hoito/palveluketju on kokonaisuutena määritelty potilaan lähtökohdista.”
Potilaan lähtökohdat otetaan siis huomioon. Mitä ne sitten ovat?
Itse ainakin näkisin sellaisina mm. sen, että potilaan kustannukset eivät nouse, sekä myös sen, että potilaan omaisilla, läheisillä, kuten myös muilla tuttavilla on jatkossa yhtä helppoa ja halpaa käydä potilasta katsomassa.
Vuodeosastojen lakkauttamisten myötä potilaille ja heidän läheisilleen terveyskeskusten vuodeosastojen lakkauttamisista koituvista säästöistä tehdään Varhilan kertoman mukaan laskelma. Laskelma julkistetaan lokakuun alussa.
Olen kiinnostunut etenkin selvityksen siitä osasta, josta ilmenevät lakkautusten aiheuttamat kulut potilaille ja heidän omaisilleen.
Oma outo (?) näkemykseni on, että jos joltain alueelta lakkautetaan vuodeosasto, niin sen tuomista säästöistä osa joudutaan tietysti käyttämään siihen, että potilaiden omaisia kuljetetaan vuodeosastopotilaita katsomaan.
Saattaa olla, että jollain aiempi kävelymatka muuttuu bussi- tai jopa taksimatkaksi, jonka aiheuttamat kulut hyvinvointialue korvaa.
Vierailuajat, kuten myös omaisten mahdolliset vuorotyöt, vaikuttavat siihen, kuinka paljon hyvinvointialueen tulee sitten korvata mahdollisia vierailijoiden ansionmenetyksiä.
Kokonaiskustannuksissa tulee tietysti ottaa huomioon, kuten Satakunnan hyvinvointialueella aiotaan tehdä, myös henkilökunnan pidentyvät tai lyhentyvät työmatkat, hiilikompensaatioineen totta kai. Kun saan tuon selvityksen käsiini, niin aion erityisen hyvin perehtyä siihen myös noilta osin. Riittääköhän osaamiseni?
Olen hyvin tyytyväinen siitä, että Satakunnan hyvinvointialueen johtajana on nyt siinä mielessä poikkeuksellisen järkevästi ajatteleva henkilö, että hän todellakin näkee, että hyvinvointialueen kustannusten, kunkin erillisen budjettikohdan, tarkastelun sijasta on yhteiskunnallisesti järkevää pyrkiä siihen, että kokonaiskustannukset pienenevät, jolloin yksittäinen henkilö ei joudu kärsimään ainakaan taloudellisesti siitä, että jotkin palvelut siirtyvät kauemmas, koska hänelle aiheutuneet kulut korvataan.
Erinomaista!
Juhani Vehmaskangaseläkeläinen, julkishallinnon asiantuntija