Minä olen oppinut sanan asemakaava kansakoulussa Rauman Myllymäellä. Normaalikoulun, silloiselta nimeltä harjoituskoulun, kolmannella ja neljännellä luokalla opittiin kartta-alkeita. Tehtiin kuvia Myllymäestä: miten lintu tämän näkisi?
Selvisi, että koko kaupungista voi tehdä sellaisen kuvan ja on tehtykin; sen nimi on asemakaava, ja siihen on piirretty millainen kaupunki on ja sekin, millainen siitä tulee.
Koulutietään taapertavalle kymmenvuotiaalle oli jännittävää tietää, että tässä, tuossa ja siinä paikassa ei olekaan aina tätä taloa tai tuota tyhjää paikkaa, vaan eri tai ihan uusi rakennus. Lähimetsässä seikkaillessa saattoi tavata asemakaavasta maahan pystytettyjä maastomerkkejäkin. Vähän päästä niihin paikkoihin alettiin rakentaa.
Neljäsluokkalainen pääsi ekaluokkalaiseksi Lyseoon. Se kuten kaikki koulut oli täynnä suuria ikäluokkia ja lisätilaa tarvittiin. Kävin keskikoululuokat siellä ja lukion uudessa talossa asemakaavan osoittamassa paikassa Aittakarinkadun varrella. Vanha koulu oli asemakaavaan merkitty kuopantäytteeksi ja sen tontti kaupungin siihen asti suurimman liikerakennuksen paikaksi.
Niin sitten tapahtuikin. Senaikainen asemakaava edellytti myös koko liikekeskustan saneerausta tehokkaammaksi ja toimivammaksi, vanhankaupungin purkua ja jälleenrakennusta kerrostaloin ruutukaavaan.
Se kaava ei sentään toteutunut. Pääsin joitakin vuosia myöhemmin Vanhaa Raumaa asumaan ja ainutlaatuista ympäristöihmettä hoitamaan. Myllymäellekin olen saanut ajoittain palata ja seurata opettajakoulutuksen toista vuosisataa kokonaisuutena säilyneellä alkuperäisellä seminaarikampuksella, ainutlaatuinen sekin.
Myllymäen asemakaavaan merkitty tehtävä on opettajakoulutus. Se tarvitsee tilansa.
Kampuksia voi rakentaa ja vanhoja nakertaa. Kaavasta vastaa kunta.
Tuomo Grundström