Olli-Pekka Heinonen: Myötä- ja vastatuuleen

Korona teki minusta aamukävelijän. Säästyneet työmatkatunnit antoivat mahdollisuuden aloittaa päivä kävelylenkillä. Lenkki on ollut HK-sinisen muotoinen; toista kaarta ylös ja toista alas. Tuulisella kelillä aina on ollut tiedossa sekä myötä- että vastatuulta.

Myötätuuleen kävellessä tuntuu että ei tuule lainkaan. Käveleminen sujuu kepeästi, ja energiaa riittää päivittelemään vastaatulijoiden kunnonpuutetta, kun he puuskuttavat posket punaisina. Myötäinen tuuli nousee hattuun ja saa kuvittelemaan itsestään liikoja. Vasta kun kääntyy vastatuuleen ymmärtää, miten väärässä on ollut.

Emme tunne toista ihmistä. Emme tiedä toinen toistemme vasta- ja myötätuulia. Emme tiedä miltä ne tuntuvat, mikä painaa mielensä päällä, miltä tuntuu olla toinen. Jos omassa elämässä on myötätuulta, empatia toisia kohtaan voi heiketä.

Jos on saanut koko elämänsä kulkea onnellisten tähtien alla, voi erehtyä arvostelemaan miksi muut eivät samalla tavalla hoida asioitaan tai menesty.

Eri ihmisille eri asiat ovat helppoja tai vaikeita. Usein ajattelemme että minulle helpot asiat ovat helppoja myös muille. Tavoitteiden saavuttaminen. Ihmisten kohtaaminen. Mielitekojen vastustaminen. Liikkuminen. Lukeminen. Oman mielen hallinta. Tai sängystä nouseminen. Eikä se ole vain yrittämisestä kiinni.

Lasten ja nuorten yleistyneet henkisen terveyden haasteet ovat meille vanhemmille ikäluokille vaikeita kokemuksellisesti ymmärtää. Olemme eläneet ne vuodet niin toisenlaisessa maailmassa, että emme kykene kuvittelemaan sitä vastatuulta, minkä Instagram ulkonäköpaineille asettaa tai mitä on varttua ilmastonmuutoksen uhkakuvaan. Silloin kannattaa ottaa selvää kuulemalla nuoria ja yrittämällä asettua heidän asemaansa.

Ihminen on kautta historiansa luovinut vasta- ja myötätuulissa. Toisina aikoina on arveltu elämän tarkoituksen löytyvän vastatuulesta, toisina on heittäydytty myötätuulen kuljetettavaksi kohti onnea. Onko nautinnon tavoittelu hyvästä vai pahasta? Löytyykö onni kurinalaisesta ponnistelusta ja työnteosta? Mikä ei tapa, vahvistaa, on tapana sanoa. Voidakseen vahvistua tulisiko silloin pyrkiä kohti kärsimystä?

Uskonnoista löytyy kummankin ajattelutavan äärimuotoja. Eikä tarvitse kulkea kauas Intiaan, vaan oman syntymäkuntani historiasta löytyy niin nautinnoissa ilakoinut hyppyherännäisyys kuin kärsimystä ja nöyrtymistä arvostava vanharukoilevaisuus.

Nautintoon keskittyminen korostaa ajallemme tyypillistä hyvänolon, itsekkään yksilöllisyyden ja kokemuksellisuuden etsintää. Vaarana on jarrujen katoaminen ja luisuminen riippuvuuden pohjattomaan kuiluun.

Puritaanisuus puolestaan löytää kaikupohjaa aikamme haasteesta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kurinalainen luopuminen ja kieltäytyminen voivat viedä ylpeyteen nauttia mistään elämässä, ja niin ylentää itsensä muiden yläpuolelle.

Jos vastuksia on liikaa, niiden alle nujertuu ja elämästä katoavat värit. Jos elämä on liikaa sampanjaa ja vaahtokarkkeja, turhautuminen, tylsistyminen ja merkityksellisyyden katoaminen ovat uhkana. Elämän flow löytyy näiden väliseltä polulta.

Elämän yksinkertainen vaikeus onkin löytää itselleen sopiva tasapaino. Me tarvitsemme arjen puurtamista ja rutiineja jotta juhla voi tuntua erityiseltä. Ja me tarvitsemme nautintoja, jotta saamme tankattua polttoainetta jatkaa ja innostua arjen tekemisistä.

Nautintoihin tai kieltäytymiseen uppoamisen parhaita vastavoimia on kalenteri. Jokaisesta päivästä voi löytyä hetket huippusuorituksiin, tavalliseen tekemiseen, nauttimiseen ja palautumiseen. Ja vielä tärkeämpää on kalenteroida pidemmällä aikavälillä sitä toisenlaista tekemistä, mihin oma mieli ei luonnostaan johdata. Sitten ei tarvitse vanhempana katua, olisiko toisenlainen tie ollut parempi.

Suomessa on vahva poliittinen konsensus siitä, että tavoittelemme hyvinvointiyhteiskuntaa. Silloin on tärkeää, minkä tulkinnan annamme hyvinvoinnille. Pelkän myötätuulen lupaaminen kaikille voi olla poliittisesti houkuttelevaa, mutta se on itsensä ja äänestäjien pettämistä.

Vastatuulikin on tärkeää kaikille. Vastatuuli muokkaa minuuden. Tarvitaan rajoitteita, jotta syntyy muoto. Ääni tarvitsee äänihuulten rajoitteen syntyäkseen. Muuten se on vain ilmaa.