Naakat ja kauppakeskus

Ensi kuulemalta näillä kahdella ei tunnu olevan mitään yhteistä. Katsotaanpa kuitenkin.

Joskus kuulin kerrottavan, että naakkoja, noita aristokraattisia varpuslintuja, esiintyy vain Turun tuomiokirkon sekä pienen Pälkäneen vanhan kirkon tornissa. Sitten osui silmiini 1917 julkaistu kertomus, jonka mukaan mustat korpit – Monedula Turriumit – ovat arkoja arvostaan.

Niille kelpaavat asunnoiksi vain vanhojen kirkkojen katot ja salaperäiset lävet. Ne elävät rauhallisesti, yksinäisinä ja eristettyinä.

Suomen vanhimmat ja jalosukuisimmat naakat tavataan Raumalla, jossa elää hyvin vanha naakkaheimo.

Suku on syntyisin Roomasta, jonne hurskas ritari lähti pyhiinvaellusmatkalle sovittamaan sukunsa syntejä. Kun hänellä ei ollut rahaa ostaa aarteita kotikaupunkinsa kirkolle, toi hän naakkaparin. Hän kulki läpi Euroopan naakat jaloistaan kahlittuina ja vapautti ne Pyhän Kolminaisuuden kirkolle.

Kun kirkko paloi, naakat löysivät uuden kodin Pyhän Ristin kirkosta. Nekin ovat osa vanhaa perinnettä ja kulttuuria, maailmanperintökohdetta, jota uhkaa muiden kaupunkien matkiminen.

Jälleen kerran pohditaan, kunnioitetaanko Rauman vanhaa kulttuuria vai rakennetaanko maailmanperintökohdetta uhmaava tyhmänkiiltävä lasipömpeli historiallisen alueen tuntumaan.

Onko kaupunkia rikastuttava ja matkailijoita tuova kulttuuri arvokkaampi kuin hetkellinen kulutushuuma, joka nykytilannetta ajatellen voi hiipua hyvinkin nopeasti.

Leena Niemi