Aika voimakkaasti entiseltä Naton vastustajalta todettu. Mikä muutti aikaisemman kantani?
Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukrainan politiikka. Se vei uskottavuuden sodan jälkeiseltä Suomen ja Venäjän väliseltä puolueettomuuspolitiikalta.
Sodan jälkeisen Suomen yksi keskeisempiä toimia oli YYA-sopimuksen soveltaminen läntisen maailman tapoihin ja järjestelmiin.
Merkittävä tapahtuma oli Suomen liittyminen YK:n jäseneksi. Suurvalta Neuvosto-Venäjän naapurina Suomi lähti osaksi tätä kokonaisuutta.
Vaikeuksista huolimatta pidimme tiukasti kiinni demokratiastamme.
Neuvostoliiton hajotessa liityimme Euroopan unioniin. Olimme pienenä maana aktiivinen toimija demokraattisia, sosiaalisia ja taloudellisia arvoja korostava jäsen.
Omasta mielestäni saavutimme ison naapurimme kupeessa paljon. Jopa niin, että ministeri Henry Kissinger tarjosi tätä ns. suomettumisen politiikkaa Ukrainalle.
Eihän tätä finlandisaatiota hyväksytty. Kylmä sota loppui. Eurooppaan syntyi kymmenien vuosien rauha. Nyt on hirvittävä väkivaltainen sota Ukrainassa.
Ukrainan on voitettava tämä sota. Mielestäni Ukrainan tie on Suomen tie. Tämän sodan seurauksena Suomi liittyi Natoon. Siirryimme askelia lännen suuntaan.
Nyt tehtävämme on keskustella, minkälainen Nato-maa Suomi on. Pohjoismaat ovat aloittaneet Naton lisäksi neuvottelut puolustusyhteistyösopimuksen solmimisesta Yhdysvaltojen kanssa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti laajaa keskustelua tästä aiheesta.
Olen optimisti, koen vaikean kansainvälisen tilanteen hieman lieventyneen. On havaittu Kiinan ja Yhdysvaltojen välisten niin taloudellisten, ja tätä kautta myös sotilaallisten suhteiden parantuneen.
Toivon mukaan Ukrainaan löytyy niin sotilaallinen kuin neuvotteluratkaisu. Tässä tarvitaan Yhdysvaltojen, Kiinan, EU:n, Venäjän, Ukrainan, sekä yllätys sovittelijana Turkin yhteistyötä.
Kiina on myös taloudellinen suurvalta. Kiina haluaa avautua edelleen länteen. Tässä Suomen elinkeinolle, teollisuudelle, varsinkin matkailulle tuhannen taalan paikka.
Markku Palonen