Sailaksen lista. Termi herättää vieläkin tunteita, reilut 30 vuotta julkaisunsa jälkeen. Toiset kehuvat, toiset kiroavat.
Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas laati syvän laman kurimuksessa pitkän ja tylyn listan valtion menoleikkauksista. Kritiikki oli kovaa, mutta pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallitus toteutti listan pääosiltaan.
Todettakoon, että Suomi oli niin pahassa jamassa, että suunnilleen samat säästöt olisi tehnyt mikä tahansa hallitus. Pakko on kova konsultti.
Sailaksen seuraaja Erkki Virtanen työsti vastaavia säästölistoja, joskaan ei yhtä ahtaassa raossa.
Nyt säästölistaa kysellään budjettipäällikkö Mika Niemelältä. Ulkoiselta habitukseltaan rento ponnaripäinen mies poikkeaa edeltäjistään. Valtion velkaan hän suhtautuu kuitenkin yhtä vakavasti kuin Sailas ja Virtanen.
Niemelän johtama työryhmä julkaisi marraskuussa raportin, jonka mukaan julkista taloutta pitäisi tasapainottaa 6 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella.
”Se summa pitäisi valtaosin hoitua veropuolen ratkaisuilla ja suorilla säästötoimilla”, Niemelä linjaa Kuntalehden haastattelussa.
Helmikuun lopulla Niemelä esittelee ministeriössä laaditun meno- ja rakennekartoituksen. Sitä voinee Niemelän listaksi kutsua. Ministeriössä on tekeillä myös veroselvitys.
”Pyrimme kuvaamaan menoeriä ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat sopeuttamistoimille”, Niemelä sanoo.
Listalle nostetut säästöjen ja lisätulojen kohteet heittävät taatusti löylyä vaalikeväälle.
Hyvä niin, siitähän politiikassa kyse onkin, että asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Kaikkeen hyvään ei koskaan ole varaa.
Mielenkiintoisen ehdotuksen Niemelä Kuntalehdessä ilmoille heittää. Mitäpä, jos yhden vaalikauden ajan keskityttäisiin viemään aiempia uudistuksia kunnolla maaliin?
”Jos ei tehtäisikään sataa uutta strategiaa tai tiekarttaa? Mitä jos tehtäisiin vain töitä oikeasti”, Niemelä kysyy.
Esimerkiksi koulumaailmassa hurrattaisiin.