Ensi vuonna 100-vuotias Puolustusvoimat on aina kyennyt uudistumaan. Viimeisimpiä joukko-osastossa näkyviä toimia ovat olleet vuoden 2015 puolustusvoimauudistus ja organisaation palauttaminen valmiuspainotteiseksi. Mitä seuraavaksi?
Ainakin pyrimme vahvistamaan yleistä asevelvollisuutta. Ei säästömielessä vaan selkein ajanmukaistamistavoittein. Olemme nimittäin saattaneet jäädä ”nyt ei ne nuoret” -ajattelun vangeiksi.
Koulutettavien kunto on heikompi, paino on noussut, poistuma on suurempi ja koulutus on helpompaa. Ajattelu toimii meillä 80-luvulla palveluksen suorittaneilla, kuten myös nykyisillä ryhmänjohtajilla; ”ei ne”.
Emme ole saaneet läpi aitoa yksilön kohtaamista, mutta pinkat ja vuoteet kyllä muistetaan tarkastaa.
Turhat käytännöt ovat tiukassa, niin henkilökunnalla kuin varusmiesjohtajilla ja ne välittyvät aina seuraavalle erälle.
Tämän kierteen tulemme pysäyttämään Porin prikaatin heinäkuun saapumiserällä.
Hyödynnämme sosiaalista mediaa; selvitämme lähtötasoa, odotuksia, rajoitteita ja kuuntelemme kysymyksiä.
Maanantaina 3.7. kohtaamme alokkaan yksilönä, opastamme ja ohjaamme häntä. Ensimmäiset kolme viikkoa painopisteenä on sopeutuminen. Ei jonottamista, ei jäpittämistä, vapaa-aika ja palvelus erotetaan, sotkuun pääsee heti ensimmäisenä iltana, samoin lenkille tai salille, eikä enää pinkkojen fiilaamista.
Näin pyrimme pitämään alokkaat sisällä talossa, ja sen jälkeen etsimme heille kykyjä vastaavan sodan ajan koulutuksen.
Kaikista ei tule kärkitaistelijoita tai johtajia, mutta tarjoamme onnistumisen elämyksiä. Niillekin, joilla kaikki on aina jäänyt kesken. Pyrimme myös pienentämään poistumaa.
Mitä muuta voisi tehdä?
Kehittäisin ainakin kutsuntoja ja informaatiopalvelujen hyödyntämistä. Nuorelle tapahtuu paljon 18-vuotiaan kutsuntojen ja 20-vuotiaan palvelukseen astumisen välillä. Joku on katkaissut kätensä, toinen on joutunut velkakierteeseen.
Näitä heti kotiutettavia on liikaa. Tavoitteena tulisi olla Puolustusvoimien ja asevelvollisen välisen yhteydenpidon ennakkoluuloton uudistaminen. Miksei suomalainen informaatioyhteiskunta voisi esimerkiksi tarjota käytössään olevalle asevelvolliselle dataliittymää, jos tämä sitä kautta pitää säännöllistä yhteyttä turvallisuusviranomaisiin?
Tässä mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta: ennakkokyselyt, palvelukseenastumismääräys, kertausharjoituskutsu, lykkäyshakemus, seuraavan harjoituksen tiedustelu, kertausharjoitusvuorokaudet, hakemus kriisinhallintaan ja vaikkapa lopulta valmiuden kohottaminen.
Hyvää kesää ja tervetuloa kehittyvään Porin prikaatiin!
Kirjoittaja on Porin prikaatin komentaja