Nyt olisi tilaa kalentereissa

Ihmisten kalentereihin tuli yllättäen tilaa muutamassa päivässä, kun merkintä toisensa jälkeen ruksattiin yli tai pyyhittiin pois.

Ensi viikolla olisivat käynnistyneet Raumalla jääkiekkoliigan pudotuspelit, jotka olisivat voineet hyvinkin jatkua jopa vapun yli.

Jääkiekko ei tässä maailman tilanteessa tietenkään ole lainkaan tärkeää.

Normaaliaikana Lukon pudotuspelit olisivat kuitenkin rytmittäneet tämän seudun päivälistoja viikkojen ajan. Äijänsuon 4 500 katsojapaikkaa olisivat täyttyneet.

Kun myötä- ja vastajännärit kotikatsomoissa lasketaan mukaan, puhutaan kymmenistätuhansista ihmisistä.

Sarjoja ja kilpailuja olisi parhaillaan huipentumassa monissa lajeissa ja monilla tasoilla.

Ottelut ja kisat ovat odotettuja sosiaalisia tapahtumia, eräitä viikon kohokohtia, urheilijoille, heidän tukijoukoilleen sekä katsojille. Kaikkiaan miljoonille suomalaisille.

Harjoitusvuorot taas määrittelevät arkisen viikkorytmin monessa kodissa. Huippu-urheilijoista junnuihin ja höntsäporukoihin.

Sama pätee kulttuuriin ja muihin harrastuksiin.

Kuorot harjoittelisivat kevätkonserttiin, kansalaisopistossa viimeisteltäisiin töitä kevätnäyttelyyn. Tulossa olisi teatterimatkoja ja kevätretkiä.

Kaikenlaista piristävää yhteistä tekemistä pitkän talven (tällä kertaa ylipitkn syksyn) päätteeksi.

Eipä olisi uskonut, että kaivata voisi jopa yhdistysten vuosikokouksia. Normaalioloissa ne tuskin ovat erityisen odotettuja kalenterimerkintöjä.

Tässä tilanteessa jopa vuosikokous tuntuisi tapahtumalta. Päivän vanha pitko ei maistuisi pakkopullalta, kun olisi mahdollisuus tavata ihmisiä kasvokkain.

Kunpa osaisimme arvostaa arkeamme sitten, kun normaaliaika jälleen palaa.

Sitä ennen on vain täytettävä kalentereita uudella tavalla – eikä haittaa, vaikkei entiseen malliin edes täyttyisi.

”Tässä tilanteessa vuosikokouksen päivän vanha pitkokaan ei maistuisi pakkopullalta.”