Länsi-Suomi kirjoitti lauantaina (11.11.) Rauman lääkäritilanteesta. Aihe on puhututtanut Raumalla jo vuosia. Lääkäreitä ei ole saatu aikoihin rekrytoitua tänne tarvittavaa määrää. Pahimmillaan lääkärivakansseista on ollut puolet täyttämättä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan kiireettömän vastaanoton jonot ovat olleet Raumalla Satakunnan pisimmät. Myös yli kaksi viikkoa odottaneiden osuus on ollut suurempi kuin Satakunnassa keskimäärin.
Raumalla ei siis hoitotakuuaikoihin ylletä.
Rauma ei ole asian kanssa yksin. Koko Satakunnalla on sama ongelma lääkärivajeen kanssa. Alue ei kiinnosta lääkäreitä. Isommat sairaalat ja paikkakunnat vievät helposti voiton, kun lääkäri etsii itselleen töitä.
Yksi syy Rauman sairaalanmäen vetovoiman haalistumiseen löytyy myös siitä, että lääkärin puolison on edelleen vaikea työllistyä Satakunnassa, ellei ole myös itse lääkäri.
Satakunta ei kuitenkaan ole ainoa maankolkka, jossa kärsitään lääkäripulasta. Yleislääkäreistä on pulaa koko maassa. Tarvetta olisi heti jopa tuhansille lääkäreille.
Moni on heittänyt kapulaa muun muassa lääkärikoulutuksen suuntaan, pitäisikö lääkäreitä kouluttaa enemmän? Opetus- ja kulttuuriministeriöstä on todettu, että nykyisillä koulutusmäärillä lääkäreitä tulee työmarkkinoille enemmän kuin heitä sieltä poistuu.
Lääkäriliitto on pitkään vastustanut koulutusmäärien lisäämistä. Nyt ääni on muuttumassa. Tilastot näyttävät, että vaikka koulutusmääriä on vuosien saatossa lisätty, ovat ne olleet liian niukkoja.
Koulutusmäärien mahdollinen lisääminen ei tuo tilanteeseen pika-apua. Tulokset olisivat näkyvissä vasta seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Sen sijaan, että lääkäreitä koulutettaisiin enemmän, tulisikin katse kääntää lääkäreiden tekemään työhön. Lääkäreiden pitäisi saada tehdä sitä työtä, johon heidät on koulutettu. Potilaan tutkimisen ja hoitamisen sijaan valitettavan iso osa lääkärin työajasta kuluu nykyään erilaisten asioiden kirjaamiseen.