Oikeudenmukaisuus virratkoon

Oikeudenmukaisuus virratkoon... kuin ehtymätön puro, jyrisi jo profeetta Amoskin aikoinaan oikeuden olemusta on sitten etsitty ainakin siitä asti.

Pentti Vilo kehui Rauman seurakunnan hallintoa hyväksi (LS 10.11.). Hienoa jos se on parantunut. Samaa mieltä olen Vilon kanssa siitäkin, että seurakunnan hallinnossa tarvitaan oikeudenmukaisuutta. Paratiisissa on silti käärmeitä.

Minun jälkeeni seurakunnassa on (ollut) neljä oikeusprosessia, joissa kirkkoneuvosto on osallisena tavalla tai toisella. Kolme näistä liittyy seurakunnan kirkkoneuvoston irtisanomaan johtavaan viranhaltijaan ja työntekijään. Neljännessä on kyse kirkkoherran ja kirkkoneuvoston tekemästä päätöksestä, joka on esitutkinnassa virkarikoksen nimikkeellä.

Kaikki nämä ovat nousseet esille minun jälkeeni. Jokainen voi sitten itse päätellä, kuinka hyvää tällainen hallinto on.

Oma toimintani Rauman seurakunnassa on tarkalla kammalla suittu. Tuloksena on kahdeksan (!) minulle edullista viranomaispäätöstä. Kirkkoneuvoston jäsenten tekemät 60 (!) kantelukohtaa ovat rauenneet.

Menettelyä kuvaa hyvin, että kantelijajäsenet haalivat syyteryppääseensä parjauspuheita, väritettyjä tarinoita ja jopa suoranaisia valeita, joita sitten ei kyettykään osoittamaan todeksi. Tärkeintä oli laaja vyörytys, ei totuus.

Vilon kunniaksi on sanottava, ettei hän ollut kantelijoiden joukossa. Tällöin hän ei tosin tiedä tarkkaan taustojakaan.

Osa näistä ihmisistä on edelleen mukana seurakunnan hallinnossa. Meneillään olevissa vaaleissa mitataan osaltaan tällaisen toiminnan hyväksyntä.

Seppo Sattilainen

teologian tohtori