Oiva Tuomisesta tuli Paavi jo jatkosodassa vuonna 1942

Tapio Niemi on koonnut erinomaisen kirjan ”Raumalaisen tietolaari”, joka esittelee rutkan määrän raumalaisia käsitteitä hyvin laajalla kirjolla. Niemi on tehnyt valtavan urakan käsitteet kootessaan ja ansaitsee työstään ison kiitoksen. Yksi iso aukko raumalaisuuden tallennustyössä on täyttynyt.

Pari pientä tarkennusta haluan tuoda esiin. Tapsa mainitsee kirkkoherra Oiva Tuomisen saaneen Paavi-nimityksen siksi, että hän oli kirkkoherra seurakunnan uuden toimitalon valmistumisaikana. Näin olikin. Mutta. Paavi sotilaspastori Oiva Tuomisesta tuli jo jatkosodan vuonna 1942 kesällä, kun Rauman Patteriston tuliasema-alueelle Itä-Karjalassa Äänisjärven pohjoispuolella valmistui pastorille oma komea kelohongista rakennettu asunto- ja toimistorakennus.

Neliöitä rakennuksessa oli niin paljon, että siihen majoittui papin lisäksi myös patteriston viesti- ja valistusupseeri luutnantti Eino Paljärvi. Koska Tuominen oli ykkösmies, nimesivät miehet hänet Paaviksi ja Paljärvestä tehtiin Kardinaali. Nimitykset seurasivat miehiä koko heidän elinajan.

Vatikaaniksi ristitty rakennus oli rintamaoloissa poikkeuksellisen komea. Siinä oli mm. luonnonkivistä muurattu iso avotakka ja huonekalut oli valmistettu itäkarjalaisesta hunahongasta ja koristeltu taidokkaasti puhalluslampulla. Kuva Vatikaanista on patteriston historiakijassa ”Pari trappu valutäkki”.

Lyseon vahtimestari Pipa oli todella legendaarinen. Tapsa mainitsee hänen toimineen viime sotien kahden puolen. Niinkin. Mutta Pipoja oli kaksi, isä ja poika, Kaarle ja Armas Ahto.

Heidän valtakautensa kesti vuodesta 1899 aina 1960-luvun loppupuolelle, jolloin Armas Ahto jäi eläkkeelle.

Polis-Boston oli vanhempi konstaapeli Valtter Strander, todella työlleen uskoutunut rehti lainvalvoja. 1960-luvulla Boston otti torilla kiinni puukon kanssa heiluneen pöljän, jonka onnistui puukottaa pidättäjäänsä, mutta siitä huolimatta Valtsu piti hulinoitsijan otteessaan siihen saakka, että toiset poliisit tulivat ja korjasivat puukottajan talteen.

Boston palkittiin uroteostaan Poliisin ansioristillä vaaratunnuksin. Hyvin harvinainen ja arvostettu huomionosoitus.

Mottine on Tapsan mukaan Murtamon lempinimi. Murtamosta saakka ei mottista olisi tarvinnut hakea, sillä mottisia on kyllä kantakaupungissakin. Mottine on varpunen äideinkielellämme. Mottisen rinnalla varpunen tunnetaan myös hakomolkosena.

Tapsa on ottanut mukaan muutaman urheilijan lempinimen. Myös vuoden 1963 mestarijoukkueen hyökkääjä ja maalikuningas Pentti Jokinen eli Närä olisi ollut hyvä muistaa.

Tipi on kuulemma joku Lukon pitkäaikainen toimija. Mutta kyllä raumalaisen jääkiekkoilun ainut oikea Tipi on Peltosen Tipi!

Lyseon opettajista jäävät maininnatta mm. Leva ja Immu, 1960-luvulla rehtoreiksi nousseet voimistelun opettajat. Bokke, Pokke, Jussi eli uskonnon lehtori Johannes Honkavaara puuttuu niinikään listalta. A.J. Björk on Tapsan mukaan Böbö. 1950-luvulla Otan koulua käyneet – ja muutkin – muistavat hänet kuitenkin Bökönä.

Luonnosta on hyviä esimerkkejä. Yleisin linnusta käytetty äidinkielinen nimi Rötö on tainnut Tapsalta jäädä epähuomiossa mainitsematta. Praku ja paskharakk ovat myös unohtuneet pois. Ja kraaku sekä kraakumari ja kraakuvarsluut. Kraakuhan on varis. Kasveista kaikkein raumalaisin nimitys on saniaisella: ämmämberssembyyhkijäine. Saniaisen lehtiosa venyy sen verran korkealle, että se huitelee naisen pepun korkeudella, kun nainen liikkuu saniaisten joukossa. Kaloista pienellä kampelalla on naseva erääseen naisen osaan liittyvä nimi. Mutta en kehtaa sitä tässä mainita.

Tapsan kirja on arvokas tietoteos, mutta – ymmärrettävästi – ei kattava. Paljon on vielä käsitteitä, jotka pitäisi saada talteen kansien väliin. Siksi Tapsa, kun nyt olet saanut pään auki, tuuppaa vaihde kakkoselle ja tee toinen osa mahdollisimman pian, sillä paljon on aineistoa, joka odottaa pääsyä seuraavaan teokseesi.

Markku Vainio

tietokirjailija, Paroalho