Olemmeko Italian tiellä?

Arja Lavonius, 72, kirjoitti täyttä asiaa mielipidepalstalla (LS 20.3.)

Kyllä nyt pitäisi vihdoin jokaisen ikäihmisen tajuta, että korona ei ole ainostaan oma asia, vaan itse voi olla vaikka oireeton viruksen kantaja ja levittää tautia muille rikkomalla sääntöjä. Jos oppi ei mene päähän hyvällä, se menee sitten pahalla.

Kerronpa esimerkin Keski-italiasta, Montefeltrosta, missä koronatapaukset lisääntyvät kauhistuttavalla nopeudella ja ruumiita tulee.

Kun vedin muutama vuosi sitten siellä taidekurssin, ei kukaan voinut pahimmissakaan painajaisissa kuvitella nykytilannetta. Pieni Pennabillin kaupunki vuorten sylissä eli verkkaista elämäänsä, mikä vaikutti taidekurssilaisista lähes unenomaiselta.

Nyt tuo uni on muuttunut kaameaksi painajaiseksi, mistä ei herää itseään nipistämällä. Mutkaiset, viehättävät pikkukadut ovat autioita ja tyhjiä. Kahviloissa ei istu sen enempää omaa väkeä kuin vierailijoitakaan. Vain ruokakauppa ja apteekki on enää auki. Sinne mentäessä on ovella laitettava kertakäyttöhansikkaat käteen ja jätettävä ostokset kotona ulos tunniksi, jotta koronavirukset ehtivät kuolla.

Viikko sitten sinnekin julistettiin ulkonaliikkuumiskielto. Ketkä eivät totelleet sitä? Oikea vastaus: Yli 70- vuotiaat ihmiset.

He elivät, niinkuin mitään kieltoa ei olisi ollutkaan. Näin kertoo suomalaislähtöinen Virpi Virta Pennabillistä. Hän toimii siellä paikallisena matkanjärjestäjänä ja oppaana.

Virpi kirjoitti, että kun säännöt eivät tuntuneet koskettavan ikäihmisiä, otettiin käyttöön järeämmät aseet, eli julistettiin ulkonaliikkumiskielto.

Eräältä paapparaiselta oli tupakka päässyt loppumaan ja hän kiiruhti tuskissaan kauppaan. Sielläkään ei ollut enää tuota tuskaa tai helpotusta tuottavaa nautintoainetta. Silloin hän hyppäsi autoonsa ja päätti ajaa naapurikaupunkiin. Savukkeen kuva silmissään hän kurvaili pieniä , syrjäisiä vuoristoteitä.

Mutta kukas seisoikaan erään mutkan takana keskellä ei-mitään? Virkapukuinen poliisi, joka kehotti käsimerkillä pappaa pysähtymään. Sitten ikkuna auki ja selvitys matkan tarkoituksesta. Seuraavaksi autoilija käänsi kiltisti ajokkinsa nokan kohti kotia. Poliisi oli kirjoittanut hänelle muistin virkistämiseksi 260 euron sakon.

Mahtoiko tupakantuska helpottua? Tämä ei ole suinkaan ainoa tapaus, sillä lyhyen ajan sisällä poliisi kertoo kirjoittaneensa 8000 sakkoa!

Tätäkö me haluamme, vai kykenisimmekö oppimaan toisten tekemistä virheistä? Ymmärrän itsekin hyvin, että on vaikea luopua omista tavoistaan ja haluaa edelleenkin kokoontua tutussa porukassa tapaamssa kavereita.

Minullakin tyhjeni kalenteri kertaheitolla. Elo muuttui vanhanaikaiseksi. Puuhailemme vaimon kanssa kotona kaikenlaista.

Kävelemme päivittäin lähistöllä. Ihmisiä emme tapaa, vaan soittelemme heile. Toiset hakevat meille ruoan kaupasta ja jättävät kassin ulko-ovellemme, missä pidämme sitä tunnin ennen sisälle nostoa. Ainakin jotain on jo siis ehkä opittu.

Jatkuuko elämä näin, vai kuljemmeko me Italian mallia seuraten? Me yli 70-v. olemme nyt ratkaisijan asemassa. Aika näyttää, kuinka käy.

Lasse Kempas, 72