Olin menossa ystäviäni tapaamaan Vanhan Rauman kahvilaan. Harvemmin tulee käytyä. Asun Raumalla, mutta yli 20 kilometriä keskustasta.
Ajoin Kauppakatua torille päin ja mietin, että mihin pysäköin autoni kahvittelun ajaksi?
Kurvasinkin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, Pappilankadulle. Siinä oli tilaa ja lyhyt kävelymatka Prassenille. P-merkin takana parkkiaikaa on vain tunti. Mietin, riittäisikö se? Mutta, koska ennen merkkiäkin oli tilaa, pysäköin siihen. Kävelin vielä takaisin risteykseen tarkistamaan, että pysäköimiskieltomerkkiä ei todellakaan ollut.
Kuinka ollakaan, kun palaan kahvin jälkeen autolleni, ”Lappu-Lasse” oli juuri kirjoittanut sakkolapun autooni. Miksi? Siihen ei saa pysäköidä! Miksi ei?
Minun olisi pitänyt huomata aluepysäköimiskieltomerkki jo edellisessä risteyksessä, Sähkö-Rauman kulmassa – jo ennen kuin edes rupesin miettimään parkkipaikkaa. Risteyksessä, jossa käännyin vasemmalle, minun olisi pitänyt huomioida oikealla, Pappilankadun toisessa päässä oleva valkoinen merkki, joka kertoo aluepysäköintikiellon päättymisestä – eli sen, että olin vielä kieltoalueella. Minä rikoin lakia!
Kuinkahan moni ikäisistäni (yli 70-v.) olisi tajunnut tai pystynyt huomioimaan kyseiset merkit, kun molemmissa risteyksissä oli vielä muuta liikennettä ja jalankulkijoita? Olisiko pitänyt pysähtyä havannoimaan merkit? Pitäisikö meikäläisiltä todella ottaa ajokortti pois, vaikka ainuttakaan kolaria ei ole sattunut yli 50 ajovuoden aikana.
Eikä lakia ole rikottu tietoisesti millään muullakaan tavalla. Liikenteessä päähuomion kohteena on ollut ennen kaikkea turvallisuus ja muut ihmiset.
Pyysin Lappu-Lassea viemään viestiä päättäjille, että eikö kadun alkupäähän voisi laittaa kieltomerkkiä. Se helpottaisi varmaan nuorempiakin lainnoudattamishaluisia autoilijoita. Tai kannattaisiko sijoittaa siihen Sähkö-Rauman kohdalle betoniporsaat ja isot kyltit: Älkää ihmeessä, hyvät ihmiset, tulko Vanhaan Raumaan autoinenne!
Ennen kuin ehdin poistua parkista, oli jo seuraava vanhempi rouva parkkeeraamassa samaan paikkaan sakotettavaksi.
Ennen kaikkea olen kuitenkin todella pahoillani, että mukavan ja fiksun oloinen nuori mies, Lappu-Lasse, joutuu tekemään niin inhottavaa työtä: sakottamaan lakia kunnioittavia mummoja, pienituloisia eläkeläisiä ja pahoittamaan ihmisten mieliä ja pilaamaan monen kanssaihmisen päiviä.
Arja Raivo