Olen pettynyt ja suuresti häpeän ikäluokkani ihmisiä

Olen hyvin pettynyt ja suuresti häpeän oman ikäluokkani ihmisiä, jotka katsovat asiakseen olla välittämättä karanteenimääräyksestä. Luulisi uhmaiän ja teiniangstin jo pikkasen hellittävän yli seitsemänkymppisenä, mutta osa näköjään haluaa viedä ne hautaan mennessään.

Joka puolella on nyt huomioitu, että on suurta hälläväliä-suhtautumista asian suhteen. Osa jopa rehvakoi sillä, että kyllä minä elän just niin kuin ennenkin, on kyllä jo niin paljon kokemusta, että ihan itse tiedän miten toimin.

Tämä on meille todellakin yhteinen asia. Nyt vaan pitää lakata tuijottamasta siihen omaan rakkaaseen napaansa ja avata silmät näkemään laajempaa kuvaa. Vaikka ei välittäisi itsestään niin välitä edes toisista. Tahallisesti emme saa kuormittaa sairaaloita ja henkilökuntaa, joka jo muutenkin on ahtaalla ja työskentelee kestokykynsä rajoilla. Tämä on yhteinen vene, jossa ei keikuttajia kaivata. Vaan ja ainoastaan yhteistyöllä ja yhteistuumin saamme luotsattua tämän veneen mahdollisimman turvallisesti satamaan.

Hyvin harvan on pakko itse kauppaankaan mennä, ellei ole ainuttakaan auttajaa niin kaupat toimittavat ruokaostokset kotiovelle. Eniten nyppii sellaset kommentit, että kyllä lapset tarjoutuivat auttamaan, mutta en semmosten kauppalistojen kanssa ala, menen kyllä itse. Turha sitten kitistä jos ei myöhemminkään apua tarjota kun ei kerran kelvannut. Meille apua tarjosi jo tiistaina naapuri ja takuuvarmasti otamme avun vastaan kun kauppa-asioita ilmenee. Olisi aika noloa kertoa, että menin kuitenkin ihan ite.

Saamme ulkoilla vapaasti välttäen kontakteja muihin. Nykypäivänä kodin seinien sisälläkin löytyy niin paljon viihdykettä ja yhteydenpitomahdollisuuksia.

Opetamme lapsille, että pitää sietää myös pettymyksiä ja tylsistymistäkin, mutta ei sitten itse kuitenkaan niitä siedetä.

Vanhempamme käskettiin sotaan. Meidän käsketään pysymään kotona. Mikä siinä on vaikeeta? Ei niin mikään.

Ei määräysten rikkominen tee sankareita. Niiden noudattaminen itsensä ja muut huomioiden on nyt viimeistään sisäistettävä. Sisäministeri väläytti jo ulkonaliikkumiskieltokorttiakin ja sitten ei ole enää kellään kivaa. Valitaan nyt vaan mutisematta tämä voimassa oleva.

Tämä tilanne osoittaa miten haavoittuvainen tämä pallo on. Pienen pieni virus sai sen polvilleen. Toivottavasti edes opimme jotain.

Vaikka olen pettynyt ja häpeissäni oman ikäluokkani tottelemattomuuteen niin uskon ja toivon, että heillekin pikapuolin asia valkenee.

Pitäkää huolta itsestänne ja huomioikaa toiset!

Arja Lavonius 72v