Sanoilla on merkitystä. Moni törkeyksiä suustaan päästävä sanoo vain heittävänsä läppää. Läpän kohde syyllistetään, kun hän ei ”ymmärrä vitsejä”.
Mutta eikö vitseihin ja huumoriin kuulu se, että ne ovat hauskoja – naurattavat? Jos omaa läpänheittoa seuraa harvoin aito ilo ja hekotus, voisiko ajatella, että ne heitot eivät sittenkään olleet hauskoja vitsejä? Että vika saattaakin olla omassa huumorintajussa?
Mutta on pari haukkumasanaa, joista minun on normaaliakin vaikeampaa löytää mitään hauskaa. Toinen on homoksi haukkuminen. Toinen on miehen vertaaminen tavalla tai toisella naiseksi tai naismaiseksi, kun vertaaminen esitetään negatiivisessa valossa.
Feministi minussa kihahtaa kiukusta, kun jonkun miehen käsketään vetää hame päälleen tai lopettaa naismainen valittaminen jostain pikku kolhusta.
Ensinnäkin hame päälle -lausunto tarkoittaa sitä, että miehet ovat reilumpia ja kaikella tavalla parempia kuin naiset. Tällaisen lausujan mielestä naiset ovat alempiarvoisia, hyvä jos ihmisiä ollenkaan.
Ja mitä siihen valittamiseen tulee, niin eiköhän keskimääräisesti naisten kipukynnys ole korkeampi kuin miesten? Kaikki tietävät, miksi.
Entä sitten heteron haukkuminen homoksi? Monille ihmisille se tuntuu olevan pahinta, mitä voi sanoa tai kuulla. Mutta miksi?
Setan mukaan seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu, tuntee emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa. Yksi suuntautumisen muoto on homous.
Ainakin länsimaissa, joissa homoudelta on poistettu sekä sairaus- että rikosleima, ei homo-sanankaan kuuluisi enää olla haukkumasana. Pitäisi olla aivan sama, onko ihminen hetero, homo, bi, pan tai lesbo, muutaman mainitakseni.
Näin ei kuitenkaan tunnu olevan.
Ihminen ei voi valita seksuaalista suuntautumistaan, aivan samoin kuin hän ei voi valita silmiensä väriä tai sitä, onko hän oikea- vai vasenkätinen. Miksi siis on pahempi olla homo kuin ruskeasilmäinen?
Tosin näkeehän niitäkin kannanottoja, että homous olisi valintakysymys. Mutta ihan oikeasti: kuka valitsisi olla homo, kun ajattelee, miten huonosti heitä edelleen kohdellaan.
Miksi homo-sanasta ei sitten tunnuta päästävän eroon haukkumasanana? Erityisen käytetty se tuntuu olevan joukkueurheilussa, ja ilmeisesti erityisesti jääkiekossa.
Ajatellaanpa teinipoikaa, joka on alkanut tajuta suuntautumisensa. Millaista on päivästä toiseen kuunnella pukukopissa kaiken maailman homo-heittoja ja -vitsejä ja samalla pelätä, ettei kukaan tajua hänen olevan homo.
Laittaa miettimään, paljonko vuosittain menetetään urheilullisia lahjakkuuksia, jotka eivät enää jaksa kuunnella pukukoppien länkytystä tai pelätä paljastumistaan.
Summa summarum. Hyvän miehen vastakohta ei ole nainen vaan huono mies. Homo ei ole huonompi kuin hetero, vain erilainen sukupuoliselta suuntautumiseltaan.
Ja kaikki tyyni tässä ollaan vain ihmisiä – ja jos niin halutaan ajatella, niin luojan luomia sellaisia.
”Hyvän miehen vastakohta ei ole nainen vaan huono mies.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.