Toimiessani vuoden opettajana, sain olla valvomassa yläkoululaisten luokkaretkeä Ahvenanmaalle. Laivamatkalla huomasin ysiluokkalaisen pojan juttelevan tuntemattomien miesten kanssa samassa pöydässä. Tilanne oli rauhallinen, miehet asiallisen oloisia ja keskustelu hyväntuulista, joten minua ei kaivattu paikalle.
Myöhemmin kysäisin pojalta, tunsiko hän miehet entuudestaan. ”En, mutta taisin puhua itselleni kesätyöpaikan kalajalostuslaitokselta Norjasta.” Tiesin pojan ruotsin ehtojen olevan lähellä, joten kysyin, millä kielellä te puhuitte. Ruotsiksi kai, kuului vastaus.
Millä orientaatiolla eri tilanteissa toimimme vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Kielen pänttääminen ruotsintunneilla ei selvästi ollut motivoinut, mutta kesätyöpaikan hakijana heikostakin kielitaidosta löytyi ponnistusvoimaa. Ruotsinlaivalla ysiluokkalainen asemoi itsensä menestyksekkäästi koululaisesta kesätyöpaikan hakijaksi.
Saamme perimän ja kasvuympäristönkin annettuina. Katsomme maailmaa sen ikkunan raamittamana, mikä lapsuudenkodistamme avautuu.
Eikö silloin ole oikein, että kun on syntynyt tiettyyn tilanteeseen ja kulttuuriin, elää ja ajattelee sen mukaisesti. Kulttuuriin sosiaalistuminen on tärkeä osa ihmisyyteen kasvamista. Opimme aistimalla ja matkimalla läheisiä ja vähitellen muuta yhteisöä.
Kasvu ei kuitenkaan pääty yhteisön normien sisäistämiseen. Meille on kehittynyt kyky kuvitella, millaista olisi olla joku toinen. Voimme mielessämme valita erilaisia perspektiivejä katsoa maailmaa, orientoitua elämään. Huomaamme, että välttämättä kaikki kaveripiirin tai perheyhteisön arvot eivät sovi siihen, minkä itse kokee arvokkaaksi ja oikeaksi. Oppii ajattelemaan itse, kirjoittamaan omaa elämänpolkuaan.
Voimme vaihtaa näkökulmaa ja orientaatiota, varsinkin kun maailma ympärillä muuttuu. Tapahtuu ahaa-ilmiö, oivallamme uuden näkemyksen. Kyky havaita relevantti on itsensä ja ympäristönsä yhteensovittamista, ja vuorovaikutuksessa kumpikin puoli muuttuu. Kun se mikä on relevanttia muuttuu, myös ikkunamme raamin tulisi siirtyä.
Usein luomamme kulttuuri, sosiaaliset rakenteet ja normit haraavat uudelleenorientaatiota vastaan, ja syntyy jännite. Siksi reagoimme niin hitaasti esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja lajikatoon. Tuijotamme edelleen samasta ikkunasta, vaikka tulevaisuuden kannalta olennaiset asiat tapahtuvat toisaalla.
Ajassamme näitä jännitteitä on poikkeuksellisen paljon. Ajan henki kysyy meiltä uudelleen orientoitumisen taitoa. Herkimmillään olevat ja taiteen herkistämät heräävät varhain. Myös ne joilla on eniten menetettävää ulkoisessa muutoksessa havahtuvat ensin, ja ne joilla on eniten menetettävää itsensä uudelleenasemoinnissa, havahtuvat viimeisinä.
Toiset näkevät orientaation muuttumattomuuden suoraselkäisyytenä, toiset ovat ketteriä vaihtamaan perspektiiviä kuin telkkä sujahtaessaan suoraan lennosta pönttöön. Näin vaalien jälkeen voi seurata suoritusten sujuvuutta keskeisten poliitikkojen siirtyessä hallituksesta oppositioon ja päinvastoin.
Economist-lehti kertoi pari kuukautta sitten šamanismin olevan Britannian nopeimmin yleistyvä uskonto. Yhdeksi selitykseksi nähtiin vahvemman luontosuhteen luominen. Šamaaneilla on uskottu olevan kyky ottaa karhun, linnun tai henkien hahmo ja välittää näiden ajatuksia.
Tällä ajatuksella voi leikkiä. Miltä maailma näyttäisi, jos olisin joku toinen?
Jos asuisin Komorien uppoavassa saarivaltiossa, mitä mieltä olisin ilmastonmuutoksesta.
Jos olisin sarvikuono, miten suhtautuisin jatkuvan taloudellisen kasvun riemukulkuun.
Jos olisin varttunut Syyriassa, mitä mieltä olisin pakolaisista ja läntisen maailman hyvinvoinnista.
Jos olisin yksi niistä yli miljoonasta ihmisen avaruuteen lähettämästä maata kiertävästä avaruusromun kappaleesta, olisiko viestini ihmisille että jatkakaa samaan tahtiin.
Šamaanit olivat muinaisissa yhteisöissä arvostettuja tietäjiä. Mielikuvitus ja empatia antavat meille kaikille mahdollisuuden kehittyä avarakatseisiksi tietäjiksi.
Mielikuvitus auttaa näkemään todellisuuden ilman arvoasteikkoja, egon luomia vääristymiä ja oikeassa olemisen paatosta. Nuo asiat eivät ole todellisuutta, vaan ihmisen luomia filttereitä ajaa omaa etuaan. Niinpä mielikuvitus ei ole pakoa todellisuudesta vaan todellisuuden näkemistä.
Ihminen ei olisi koskaan oppinut kävelemään, jos maapallo olisi ollut kokonaan veden peittämä. Kehitymme yhtä jalkaa ympäristömme kanssa.
Samanlaista uudelleenorientaariota tapahtuu pienessä mittakaavassa joka päivä meidän jokaisen elämässä. Mitä nopeammin ja moninaisemmin elinympäristömme muuttuu, sitä enemmän meidän jokaisen on orientoitava itsemme uudelleen. Silloin on hyvä ottaa mielikuvitus käyttöön, ja leikkiä toiseksi tulemista.
Kyse on rohkeudesta kuvitella tulevaisuus. Mitä mieltä sinä olisit, jos olisit syntynyt toisaalle ja toiseksi?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.