Oma rokote on huoltovarmuutta

Suomella oli omaa rokotetuotantoa yli sadan vuoden ajan. Sitä kuitenkin pidettiin liian kalliina ja päätös rokotetuotannon lopettamisesta tehtiin vuonna 2003.

Suomessa valmistettiin muun muassa jäykkäkouristus-, hinkuyskä- ja kurkkumätärokotteita.

Viimeistään nyt oman rokotetuotannon lopettaminen on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi.

Heti vuonna 2009 Suomi joutui ensimmäisen kerran kamppailemaan saadakseen maailmalta riittävästi rokotetta sikainfluenssapandemiaa vastaan. Sama tilanne on toistunut nyt koronarokotteen kanssa.

Oman rokotetuotannon aloittaminen uudelleen olisi edelleen mahdollista, sillä tietotaitoa löytyy. Suomessa on useita yrityksiä, joilla on rokotteiden valmistukseen tarvittavaa osaamista.

Tällä hetkellä näköpiirissä on ainakin kaksi lupaavaa suomalaista koronavirusrokotetta. Niiden kehitystyötä on kuitenkin varjostanut kotimaisen tuotannon puute.

Molemmat rokotehankkeet tarvitsevat ennen kaikkea lisää rahoitusta.

Erityisesti Huoltovarmuuskeskus haluaa palauttaa rokotetuotannon Suomeen. Oma rokotetuotanto ja siihen liittyvä teknologia tulisi monen mielestä olla osa Suomen huoltovarmuutta.

Erittäin loogiselta ajatus kuulostaakin. Ei voi kuin ihmetellä, ettei omaa rokotetuotantoa ole osattu aikaisemmin katsoa huoltovarmuuden näkökulmasta.

Vahva kansallinen rokotetutkimus- ja kehitystoiminta on myös sijoitus kansalaisten terveempään tulevaisuuteen.

Koronaepidemia ei tule olemaan viimeinen maailmaa kurittava kulkutauti. Tulevaisuudessa erilaiset virukset todennäköisesti vain lisääntyvät. Esimerkiksi yhdessä litrassa merivettä viruksia on noin 10 miljardia.

Kysymys lieneekin nyt lähinnä siitä, mikä virus iskee seuraavaksi ja milloin?

”Viimeistään nyt oman rokotetuotannon lopettaminen on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi.”