Omavaraisuus, varautuminen ja huoltovarmuus, onko kaikki varmasti kunnossa?

Keväiset poikkeusolot nostivat myrskyn silmään laitoksen nimeltä Huoltovarmuuskeskus. Harva meistä oli pitkään aikaan huoltovarmuudesta mitään kuullutkaan – ja nyt tosipaikan tullen huoltovarmuus joiltakin kriittisiltä osin osoittautui näennäiseksi. Suojainrekkojen piti suitsait toimittaa tarvittavat maskit ja muut varusteet terveydenhoidolle, mutta kuinkas sitten kävikään!

Omavaraisuus tarkoittaa, että pystymme itse tuottamaan sen, mitä omassa taloudessamme tarvitsemme. Tuon edellä mainitun Huoltovarmuuskeskuksen sivulta voi lukea, että ”hyvin harva yhteiskunta on nykyisin enää omavarainen. Riippuvuutta on yleisimmin energiatuotteista, korkean teknologian tuotteista, pitkälle jalostetuista raaka- ja apuaineista jne.”

Viime vuosikymmeninä esimerkiksi Suomessa omavaraisuutemme on laskenut lähes kaikilla tuotannonaloilla. Takavuosilta nousee mieliimme firma Kemira, joka tuotti maataloudelle välttämättömien lannoitteiden ja raaka-aineiden lisäksi myös maalit, viskoosikuitua ja monenlaisia ja monikäyttöisiä suojaimia.

Huoltovarmuudesta huolehtiminen on valtion tehtävä. Me kansalaiset voimme varautua ”pahan päivän varalle” kotivaran avulla. Kotivara on viime vuosina ollut monien naisjärjestöjen – myös Keskustanaisten – huolenaiheena ja neuvonnan kohteena. Kun koko kevään jokainen pyrki välttämään ylimääräistä kaupassa asiointia, kotivaran ja pakastimen antimien hyödyntäminen lienee noussut arvoonsa. Samalla tuli tehdyksi tilaa kohta alkavan uuden satokauden tuotteille.

Satakunnan Keskustanaiset kokoontui pitämään vuosikokoustaan Köyliöön. Köyliön – Säkylän seutu lienee Suomen omavaraisinta aluetta. Pellot tuottavat kaikkea, mikä Suomen oloissa suinkin kasvaa, ja lisäksi on myös kasvihuoneviljelyä. Pyhäjärvestä pyydetään kalaa, ja kotieläintuotanto on monipuolista. Seudulle on keskittynyt myös varsin paljon elintarvikkeita jalostavaa teollisuutta. Tärkeätä paikallisten tuottajien ja yrittäjien kannalta on, että alueen kunnat ja laitokset hankintoja tehdessään osaavat toimia niin, että oman alueen tuotantoa pystytään hyödyntämään.

Koronakevät herätti meidät ajattelemaan omaa varautumistamme ja omavaraisuuttamme. Se herätti myös kiinnittämään huomiota koko maamme huoltovarmuuteen. Ruotsista tulleet kyselyt mahdollisuudesta toimittaa sinne lihaa ja vanhojen ja käyttökelvottomien suojainten löytyminen Suomen varmuusvarastoista hätkähdytti. Minkälainen on huoltovarmuutemme muilta osin? Siemenvilja? Ruoka? Energia? Raaka-aineet? Huoltovarmuuskeskus työllistää suuren joukon vastuullista tehtävää hoitavaa henkilökuntaa. Meillä kansalaisilla on heitä kohtaan ollut hiljainen luottamus. Toivottavasti he osoittautuvat jatkossa sen arvoisiksi.

Keskustanaisten Satakunnan piiri