Omenapuumaan suunnitteluun aikalisä

Länsi-Suomi kertoi kesäkuussa Metsähallituksen vetämästä Rannikko-life-hankkeesta, jolla halutaan palauttaa uhanalainen perhonen Rauman saaristoon.
Länsi-Suomi kertoi kesäkuussa Metsähallituksen vetämästä Rannikko-life-hankkeesta, jolla halutaan palauttaa uhanalainen perhonen Rauman saaristoon. Kuva: Iiro Lehtonen

Omenapuumaa on Rauman saariston laajin arvokkaasti vanhenevan metsän alue. Se on ollut rauhoitettuna yli 40 vuotta. Metsien luontoarvojensa takia Omenapuumaa sopii kaikista Rauman sisäsaariston alueista laidunnettavaksi kaikkein huonoiten.

Korvaavaa metsäaluetta ei voida osoittaa koska sellaisia ei ole olemassa.

Laidunnukseen on nyt suunniteltu useita sellaisia luontotyyppejä, jotka luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin mukaan on säilytettävä luonnontilaisina. Näitä ovat esimerkiksi tervaleppäkorvet ja jalopuulehdot.

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan pitkäaikaisen, siis yleensä satoja vuosia kestäneen, niiton ja laidunnuksen synnyttämiä elinympäristöjä, joille on ominaista paahteisuus, niukkaravinteisuus ja erikoistunut lajisto.

Omenapuumaa ei kokonaisuutena ole tällainen kohde, mutta siellä on pienialaisia niittymäisiä alueita, jolla on perinnebiotooppiarvoja. Nämä ovat hoidettavissa niittämällä. Alueella ei ole laidunnushistoriaa. Niityiltä on korjattu heinää noin sata vuotta sitten.

Perinnebiotooppeja ei ole mahdollista luoda minne tahansa. Hoidon tulisi olla pitkäaikaista ja perustua aiempaan käyttöhistoriaan ja ennen kaikkea olemassa olevaan lajistoon. Laidunnukselle parempia, perinnebiotooppilajistoltaan edustavia kohteita olisi Satakunnassa – myös rannikolla – lukuisia.

Laidunnusta on perusteltu pikkuapollolla. Tuoreissa Juhani Itämiehen tekemissä inventoinneissa lajia ei Omenapuumaasta löytynyt. Pikkuapollo ei yleensä palaudu alueille, joilta se on hävinnyt. Sen toukkien ravintokasvi, pystykiurunkannus, ei tarvitse voimakasta hoitoa.

Hyvinkin vähäinen, valoisuutta säilyttävä hoito kasvupaikoilla riittää.

Tätä Omenapuumaassa on tehtykin. Pystykiurunkannuksella menee Rauman seudun rannikkoalueella suhteellisen hyvin. Pikkuapollon elinmahdollisuuksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pystykiurunkannus. Lajin taantumisen syitä ei tarkasti tunneta.

Mikäli Omenapuumaahan halutaan välttämättä laidunnusta, se tulisi rajata huomattavasti suunniteltua pienemmälle alueelle. Avoimet niittymäiset alueet ja kuuselle istutettu vanha luhtaniittykuvio voisivat soveltua laidunnukseen.

Muut alueet tulisi jättää koskemattomiksi. Erityisesti rakenteeltaan luonnontilaiset lehdot tulee jättää hoidon ulkopuolelle. Lehtipuustoa ei pidä poistaa saaren mistään osista.

Retkeilymahdollisuus koko saaressa tulee turvata. Kyse on raumalaisten hienoimmasta luontokohteesta, jota käytetään paljon.

Aivan ensimmäisenä, ennen mitään hoitotoimia, alueen putkilokasvillisuus, linnusto, sammal-, kääpä- ja hyönteislajisto tulisi inventoida tarkoin. Luonnonsuojelualueen hoidon on perustuttava lajistoon, eikä tämä ole mahdollista ilman tuoreita inventointitietoja.

Inventointeja tulee jatkaa hoidon alettua säännöllisesti, jotta saadaan tietoa toimenpiteiden vaikutuksesta lajistoon.

Maisemallisesti laitumet kuuluvat luontevimmin ympäristöön, joka on normaalissa ja pysyvässä karjatalouskäytössä. Kuvitteellisten ”menneisyyden” ympäristöjen luominen luonnonsuojelualueille on keinotekoista. Laiduntamisesta ei perinnebiotoopeillakaan ole hyötyä, jos sen jatkuvuutta ei voida taata. Se on hyvin kallis hoitotapa, jonka jatkuvuutta ei voida laskea hankkeiden ja EU-ohjelmakausien varaan. Niittäminen sen sijaan on halpa ja tehokas täsmähoito kohteille, joilla lajisto siitä hyötyy.

Ehdottaisimme toimenpiteiden keskeyttämistä, aikalisän ottamista ja kattavien lajistoinventointien tekemistä. Rauman kaupungin omana työnä tekemissä selvityksissä alueelta löytyi huomiotta jääneitä arvokkaita elinympäristöjä ja uhanalaisia lajeja, jotka kärsisivät hoidosta. Kun lajisto on kunnolla inventoitu, voisi hoitoa tai hoitamatta jättämistä eri osissa suunnitella yhdessä maanomistajan, Metsähallituksen, elyn, järjestöjen ja alueen käyttäjien kesken.

”Mikäli Omenapuumaahan halutaan välttämättä laidunnusta, se tulisi rajata huomattavasti suunniteltua pienemmälle alueelle.”

Ilona Hankonen

väitöskirjatutkija

Esa Hankonen

luontokartoittaja EAT

Laura Puolamäki

FT, tutkija

Janne Lampolahti

biologi

Ville Vasko

biologi

Pasi Tanner

biologi

Vesa-Ala-Hakula

Sll Rauman seudun hallituksen jäsen, luontoharrastaja

Seppo Kivislahti

Sll Rauman seudun hallituksen jäsen, luontoharrastaja

Lisää aiheesta

Vain tilaajille Luonnonsuojelijat huolestuivat Omenapuumaan hoitolinjasta - "Muodostuu mutainen ja tallattu alue"

Vain tilaajille Pikkuapollon elinoloja esiin hakkuutöillä – Omenapuumaan niittyjä palautetaan ennalleen