Ongelmanuorista on otettava vastuu

Vankilaan tuomitun nuoren tekemä rikos ja sen aiheuttama suru ja häpeä koskettavat Suomessa vuosittain tuhansia perheenjäseniä. Vankien vanhemmat ry:ssä olemme seuranneet keskustelua alaikäisten tekemistä henkirikoksista erityisen tarkasti, sillä suurin osa jäsenistämme on kokenut oman alaikäisen nuorensa rikos- ja päihdekierteen.

Valitettavaa on todeta, että vankila on nuorillemme ensimmäinen paikka, jossa heillä todella on mahdollisuus motivoitua päihteistä eroon tai saada apua tunteidensa säätelyyn. OM:n kehitystyöryhmän toimintamallin mukainen kokeilu katkaista nuorten rikos- ja päihdekierre (HS 10.1.2021) on tärkeä askel yrittää vähentää nuorten rikollisuutta.

Kuten toimintamallissa korostetaan, nuoren tilanteen systemaattinen arviointi on tehtävä riittävän varhain, jolloin ongelmakohtiin on helpompi vaikuttaa.

Nuoren tilannetta arvioitaessa on huomioitava paremmin myös vanhempien näkemys omasta lapsestaan, rohkaistuttava matalan kynnyksen puuttumiseen sekä kehitettävä keinoja, joilla lisätään vastahakoisen nuoren
motivaatiota vastaanottaa apua. Valmistelu tietojen jaon eri toimijoiden kesken mahdollistavasta lakimuutoksesta olisi aloitettava viiveettä. Jos nuoren huumeiden käyttö muuttuu satunnaisista kokeiluista riippuvuuden aiheuttamaksi, hän on jo ajautunut muihin kuin huumausaineen käyttörikoksiin.

Siksi huumeiden käytön lopettamiseen tähtäävä päihdetyö on välttämätöntä sekä nuorten että nuorten aikuisten rikosten
ehkäisyssä. Esimerkiksi pakkohoidon mahdollisuutta nuoren huumeriippuvuuden hoitokeinona on selvitettävä. Nykyinen keskustelu kannabiksen laillistamisesta ei saa peittää alleen tosiseikkaa, että osa 15-16 -vuotiaina kannabiksen käytön aloittaneista addiktoituu ja ajautuu sekakäyttäjiksi ja edelleen väkivalta- tai henkirikoksen tekijöiksi.

Toimintamallissa korostetaan nuoresta kokonaisvastuun ottavan ja luottamuksellisen suhteen rakentavan tukihenkilön tärkeyttä. Vanhempina suosittelemme myös Keijo-hankkeen kokemusasiantuntijoita työskentelemään nuorten tukena. Luotettavan ja pitkäaikaisen tuen tärkeyttä ei saa unohtaa myöskään kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten osalta.

Kokemuksemme perusteella vakavasti oireilevien nuorten sosiaalityöntekijät ja sijoituspaikat ovat vaihtuneet tiuhaan, eikä
nuoren karkailu sijoituspaikastaan ole tuntunut huolestuttavan muita kuin vanhempia. Kuitenkin kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarkoituksena on turvata nuoren elämä paremmin kuin kotona pystytään.

Rikollisuutta ennaltaehkäisevän työn lisäksi on pystyttävä tukemaan myös motivoituneita vankeja pääsemään irti päihteistä ja rikoksista. ”Mä luulin pärjääväni yksin ja sitten se vain kasvatti vihaa” kertoi eräs vankilassa oleva 18-vuotias. Toimiva yhteistyö, jossa nuori on toiminnan keskiössä, on todennäköisin ratkaisu nuorten rikos- ja päihdekierteen katkaisemiseen.

Marianne Rautio, Nadja Nousiainen, Laura Kopola

Vankien vanhemmat ry