Onko se sote valmis? – "Mikä tahansa lopputulos voi vielä olla mahdollista"

Miten voisi kuvata sitä, mitä sote-uudistus on tarkoittanut viime kuukausina lainsäätäjän näkökulmasta?

Kertoisinko, että olemme kuulleet 280 asiantuntijaa ja käsitelleet useita eri lakeja, joissa on tuhansia sivuja tekstiä? Että satojen äänestysten jälkeen keskiviikkona valmistui yli 600 sivua sisältävät mietintöluonnokset perustusvaliokunnalle käsiteltäväksi?

Luvut kertovat varmasti osaltaan sen, miksi valiokunnan työ on ottanut aikansa. Asian tärkeyt­tä luvut eivät kuvaa.

Nämä lakiesitykset koskettavat jokaista suomalaista. Uudistuksen kohteena on kansalaisten kannalta jotain niin arvokasta, että aikoinaan viisaat päättäjät ovat halunneet suojata oikeuksiamme myös perustuslailla.

Arjen todellisuus on näyttäytynyt ihmisille huutavana resurssipulana vanhuspalveluissa, lapsiperheille terveyskeskusten loputtoman pitkinä päivystysjonoina ja sairaille vaikeutena päästä lääkäriin. Ovatko nämä unohtuneet loputtomassa sote-sopassa?

Eivät ole.

On välttämätöntä pyrkiä näkemään, mitä esitetyt rakenteet tarkoittavat ihmisten arjessa. Uudet lait pyrkivät osittain ratkaisemaan edellä mainittuja ongelmia. Todennäköisesti kaupungeissa ei lääkäriin joudu jatkossa enää jonottamaan viikkoja, koska uudistus siirtää nykyiset terveyskeskukset kilpailluille markkinoille.

Niukat talousresurssit ovat johtaneet monessa terveyskeskuksessa pois käännyttämisen kulttuuriin. Sellaiseen ei ole jatkossa enää varaa yhdelläkään sote-keskuksella, koska se tarvitsee tarpeeksi asiakkaita.

Ratkaisu lääkäripulaan voi kuitenkin samalla tuoda mukanaan jotain, joka heikentää suomalaisten tilannetta. On arvioitu, että tässä sote-mallissa rahaa kuluu jatkossa päällekkäisten yksiköiden ylläpitämiseen. Rahaa tuhlataan järjestelmään.

Avainasemassa onkin maakuntien saaman valtion rahoituksen riittävyys ja sen oikea kohdentaminen. Tämä on yksi vakavimmista huolista esitetyssä mallissa. Esimerkiksi Satakunnassa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta leikattaisiin nykyiseen verrattuna melkein 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Se tarkoittaisi yli 600 euron vähennystä asukasta kohden. Tällainen vähennys johtaisi väistämättä palveluiden leikkaamiseen ja asiakasmaksujen korotuksiin.

Eikö säästöjä sitten saavuteta siirtämällä yhä enemmän sote-palveluja markkinoille? Sitä on tarkkaan harkittava, sillä markkinoita ei voi hallita. Sote-palvelut eivät kiinnosta ainoastaan alueen pienyrittäjiä tai kansallisia toimijoita, vaan globaalit toimijat näkevät myös vanhenevassa Suomen väestössä liiketoimintamahdollisuutensa.

Olen kiertänyt ympäri Satakuntaa puhumassa sote-uudistuksesta, mutta jokaisessa tilaisuudessa olen samalla varoittanut kuulijoita: ”Kaikki, mitä nyt kerron, voi huomenna olla jo toisin.”

Se tuntuu turhauttavalta. Alati monimutkaistuvassa maailmassa haluaisi antaa ihmisille vastauksia jostain pysyvästä ja varmasta. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta on nyt saanut valmiiksi työnsä ensimmäisen vaiheen, varmuutta uudistuksen toteutumisesta ei vieläkään ole.

Perustuslakivaliokunta arvioi tehtyjä muutoksia suhteessa perustuslakiin. Mikäli se hyväksyy muutokset, eduskunnan suuressa salissa lopulta äänestetään maakunta- ja soteuudistuksesta.

Kukaan ei osaa ennustaa, mikä on äänestyksen lopputulos, sillä osalla hallituspuolueiden kansanedustajistakin on vaikeuksia hyväksyä lait sellaisina kuin ne nyt ovat.

Mikä tahansa lopputulos voi vielä olla mahdollista.