Onko suomettumisen aika lopullisesti ohi?

Mitä sekä presidentin, että pääministerin lausunnoista voidaan päätellä, kysyy kirjoittaja. Arkistokuva: Juha Sinisalo

Olemme saaneet jännityksellä seurata USA:n poliittista kahtiajakautumista. Kieltämättä presidentinvaihdos tulee sopivasti, vaikkakin oikeastaan viime hetkellä. Politiikan vaihtuminen tekee hyvää ainakin puolelle Yhdysvaltain väestöstä.

Toki häviölle jäävien joukko on lähes yhtä suuri. Toivottavasti Eurooppa ja muukin maailma saa uutta potkua läntisen supervallan johtajan vaihdoksesta.

Euroopassa Brexit on saanut unionin jäsenmaat vaikeaan asemaan lähinnä taloudellisesti, eikä koronapandemia ainakaan helpota asiaa, päinvastoin.

Viimeinen poliittinen, eikä suinkaan vähäisin on Valko-Venäjän tilanne. Kansa on rauhanomaisesti osoittanut mieltään jo kuukausia, eikä itsepintainen hallitsija suostu eroamaan. Suuri näpäytys valtion päämiestä kohtaan oli jääkiekon MM-kisojen peruuntuminen ja hyvä niin.

Vielä pahemmalta ja surulliselta näyttää tilanne itänaapurissamme Venäjällä. Tapaus oppositiojohtaja Navalnyi on nähtävissä ja kuultavissa kautta maailman. Tapauksen tekee surulliseksi, ettei oppositiolla ole minkäänlaista itsenäistä poliittista asemaa. Jos oppositiojohtaja haluaan palata kotimaahansa kaiken kokemansa jälkeen, mikä onkaan hänellä vastassa. Vangitseminen, johon ei mitään järkevää syytä löydy, mutta tällainen toiminta idässä on arkipäivää.

Tapaus Navalnyi ja hänen kohtalonsa on tuomittu kaikkialla Euroopan unionissa ja muuallakin läntisessä maailmassa. Suomikin osoitti suoraselkäisyyttä ja rohkeutta pääministeri Sanna Marinin toimesta, siitä pisteet hänelle. Pääministeri ehti ennen presidenttiä. Oliko tarkoituksena nostaa profiilia ulkopoliittisten asioiden hoidossa? Siltä ainakin vähän tuntui. Presidenttihän on hoitanut ainakin toistaiseksi ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Mitä sekä presidentin, että pääministerin lausunnoista voidaan päätellä? Onko siis termi "suomettuminen" lopullisesti haudattu? Toivottavasti näin on, vaikka ulkopolitiikka on taitolaji, niin harkinta ja varovaisuus on edelleen valttia.

Erkki M. Santala