”Opin sauna autuas aina”

Julkiseen keskusteluun nousi jälleen huoli suomalaisten koulutustason laskusta. Yhteenvetona todettiin, että taso oli laskenut suhteessa verrokkimaihin, esim. Ruotsiin ja Viroon. Miksi näin on tapahtunut 2000-luvun taitteessa?

Nyt etsitään syyllisiä. Kokoomus, SDP ja opetusministeripuolue Vasemmistoliitto uskovat kaiken korjaantuvan rahalla. Syyt ovat kuitenkin moninaiset. 2000-luvulla opetuksen on uskottu tehostuvan, kun rakennetaan seinättömiä luokkahuoneita ja sohvanurkkauksia sekä pidennetään opiskeluaikoja ja siirrytään yhä enemmän sähköisiin opetusmateriaaleihin. Kaikki oppilaat on haluttu myös sijoittaa samoihin ryhmiin.

On selvää, että kaikki eivät opi samassa tahdissa ja samoin tavoin. Integroinnissa on tehty virheitä. Vähitellen on alettu havahtua myös siihen, miten taitoaineiden ja liikunnan vähentäminen opetussuunnitelmasta on vaikuttanut oppilaiden oppimiseen ja hyvinvointiin. 

Lapsilla ja nuorilla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Taitoaineet ja liikunta eivät ole poissa muusta opetuksesta, vaan tukevat sitä.
Opettajat ovat yhä pidemmälle koulutettuja. Takaako koulutus opetuksen laadun paranemisen? Siitä ei ole näyttöä. Tulokset jopa kertovat kansakoulunopettajan koulutuksen saaneiden opettajien ryhmissä vuosina 2000 ja 2007 olleiden oppilaiden menestyneen keskimääräistä paremmin matematiikassa ja vuoden 2000 arvioinneissa kaiken kaikkiaan parhaiten.

Opettaminen on ihmissuhdelaji. Sosioekonominen tausta vaikuttaa koulumenestykseen. Ennen peruskoulun tuloa maaseutuja
työläisperheissä oli usein kova koulutususko. ”Hyväpäisiä” lapsia haluttiin kouluttaa, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan. Monilapsisissa perheissä kaikkia lapsia ei rahanpuutteen vuoksi pystytty kouluttamaan. Tutkimustulokset näyttävät osoittavan, että koulutususkoa ei enää ole. Kuitenkin edelleen parempi koulutus on tie parempaan työllistymiseen ja toimeentuloon. 

Koulutuksen ongelmia ei ratkaista yksin rahalla. Pitäisi pystyä palauttamaan usko koulutukseen ja koulutusjärjestelmään. Korjattavaa löytyy sekä vanhempien että opettajien asenteesta. Myös vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja nuoristaan; kaikkea ei voida sysätä yhteiskunnalle.

Oppimisen jättäminen oppilaan omalle vastuulle on heitteillejättöä. Opettamisen tarkoitus ei voi olla, että ikäluokat mahdollisimman nopeasti läpäisevät koulutuksen portaat. On varmistettava, että jokainen oppilas saa riittävät lähtökohdat siirtyä jatko-opiskeluihin ja työelämään.

Vanha järjestelmä ehtoineen ja luokalle jäämisineen takasi kaikille osaamisminimin ennen päästötodistuksen saantia.
Kotimaamme tarjoama ilmainen koulu ja kouluruoka kokivat korona-aikana jonkinasteisen kunnianpalautuksen. Myös myönteinen suhtautuminen toisiin oppilaisiin ja arvostus opettajia ja muuta henkilökuntaa kohtaan täytyisi saada palautetuksi. Vain sitä kautta syntyy turvallisuutta ja iloa oppimiseen. Yhteistyön, turvallisuuden ja hyvän mielen avulla pystytään kouluissakin saavuttamaan parhaat tulokset.

Tarja Kiviniemi

Satakunnan keskustanaiset