Suomen valtiolle rakennetaan parhaillaan maantielauttaa. Valitettavasti ei Uudessakaupungissa tai Raumalla, vaan Gdyniassa. Lauttayhtiö Finferriesin toimitusjohtaja perusteli Puolasta tilaamista halvalla hinnalla.
Valtion tilauksissa pitäisi ottaa huomioon yhteiskunnan kokonaisetu. Suomalaistelakoiden tarjoukset saattoivat olla kalliimpia, mutta Suomelle olisi silti tullut paljon halvemmaksi teettää yhteysalus kotimaassa. Arviolta noin 20 prosenttia lautan hinnasta olisi palautunut erilaisina veroina valtiolle.
Siinä sivussa Puolaan valui suomalaista laivanrakennusosaamista. RMC:n suunnittelijat tekivät paljon töitä lautan teknisten yksityiskohtien hiomiseksi. Puolalaistelakan nettisivuilla hybridilauttaa kehutaan innovatiiviseksi ja teknisesti ainutlaatuiseksi.
Entistä surullisemmaksi tarina muuttui, kun brittilehti The Telegraph kertoi mitä halvempien hintojen takaa löytyy. Puolan telakoilla ja rakennustyömailla ahertaa jopa 800 pohjoiskorealaista ”orjatyöläistä”.
Orjuudesta voi hyvinkin puhua, sillä Pohjois-Korean ulkomaille lähettämät työntekijät paiskivat hommia jopa yli kaksitoista tuntia päivässä ja kuutena päivänä viikossa. Työmiesten palkat menevät Pohjois-Korean valtion tileille. Duunareille maksetaan vain pientä päivärahaa.
Finferriesin lauttaa rakentava Cristin telakka, joka saa muuten myös EU-aluetukia, on yksi pohjoiskorealaisia käyttävistä puolalaisyrityksistä. Kaksi vuotta sitten yksi korealainen hitsaaja kuoli Cristin telakalla, kun hänen vaatteensa syttyivät tuleen.
Telegraphin uutinen perustuu hollantilaisen Leidenin yliopiston Aasia-keskuksen tutkimuksiin. Professori Remco Breuker pelkää pahoin, että nyt on löydetty vasta jäävuoren huippu.
Vieläkin surullisemmaksi tarina käy, kun seurataan rahavirtaa Suomesta Puolan kautta Pohjois-Koreaan. Ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden arvioidaan tuottavan Pohjois-Korean valtiolle yli kaksi miljardia euroa vuosittain. Köyhä maa ei kuitenkaan käytä näitä vientituloja kansalaistensa elinolojen parantamiseen, vaan ydinaseisiin ja ohjuskokeisiin.
”Vieläkin surullisemmaksi tarina käy, kun seurataan rahavirtaa Suomesta Puolan kautta Pohjois-Koreaan.”