Syyskuun kahdeksantena päivänä vietettiin kansainvälistä lukutaitopäivää. Mutta koskeeko se mitenkään nykysuomalaista, oppivelvollisuutensa suorittanutta, viimeistään alkuluokilla lukemaan oppinutta? Kaikkihan lukea osaavat.
Ajatukset karkaavat pikemminkin menneisiin vuosisatoihin tai kehittyviin maihin, joissa lukutaito ei vieläkään kuulu ihmisten perusoikeuksiin.
Onko lukutaito vain sitä, että osaat yhdistellä äänteitä sanoiksi ja sanoja lauseiksi? Sitäkin, mutta ei vain sitä. Mainittua kykyä sanotaan mekaaniseksi lukutaidoksi. Jos lukija myös ymmärtää lukemansa, puhutaan peruslukutaidosta. Muitakin lukutaidon lajeja on.
Lukemisen käsite on laajentunut. Voidaan puhua vaikkapa kuvanlukutaidosta, nuotinlukutaidosta tai pelinlukutaidosta. Joku osaa lukea toista ihmistäkin.
Tänä aikana erityisen suuri merkitys on informaatiolukutaidolla, jonka soisi olevan jokaisen nykyajan ihmisen kansalaistaito. Oletetun tiedon nyppiminen satunnaisilta somesivuilta ja eteenpäin jakaminen on älyllistä laiskuutta ja häiritsevä merkki informaatiolukutaidon puutteesta.
Informaatiolukutaitoinen henkilö osaa tunnistaa tiedon tarpeen, etsiä informaatiota tehokkaasti, arvioida sitä kriittisesti ja vertailla eri lähteitä ja kanavia. Hän tuntee myös vastuunsa informaatiota käyttäessään. Tässä kohtaa piikki osuu meistä moneen.
Lukemisesta ja sen puutteesta on jo pidetty kovasti meteliä, ja äidinkielenopettajat etunenässä ovat ajan hermolla. Kodeissa ei ole lapsille luettavaa, ja monelle koulu on ainoa paikka, jossa luetaan kirjoja. Tässä asiassa mallioppiminen ratkaisee: jos aikuiset perheessä lukevat hädin tuskin iltapäivälehtien klikkiotsikot ja pyyhkäisevät samalla älyruutua eteenpäin, miksi lapsi keskittyisi kirjaan? Miksi hän keskittyisi edes opettavanhauskaa suomen kieltä viljelevän Aku Ankan puhekupliin, kun on paljon helpompaa tuijottaa piirrettyjä ruudulta?
Lukeminen on kriisissä, turha tätä on kaunistella. Sellaisia suomalaisia, jotka eivät lue, sanotaan olevan koko ajan enemmän. Pikku hiljaa tämä näkyy monella tavalla yhteiskunnassa. Kansa tyhmistyy, koska jos ei lue, ei opi omaksumaan tietoa.
Ne, jotka lukevat ja osaavat myös pureksia lukemaansa, pysyvät kyydissä. Ne, jotka eivät lue, putoavat kärryiltä.
Kun seuraavaksi mietit, miksi pitäisi lukea, vaikka osaa jo, vastaa ensin kysymykseen, miksi kävelet tai harrastat ylipäänsä mitään, vaikka olet nekin taidot jo oppinut.
Lukutaitoa pidetään demokratian edellytyksenä. Kun kansalainen osaa lukea eli myös tulkita ja käyttää hyväksi lukemaansa, hän on yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja pystyy huolehtimaan omista asioistaan ja oikeuksistaan. Olisiko siinä yksi hyvä syy?
” Ne, jotka lukevat ja osaavat myös pureksia lukemaansa, pysyvät kyydissä. Ne, jotka eivät lue, putoavat kärryiltä.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.