Osallisuuden vahvistaminen on merkittävä osa vammaistyötä

Vammaispalveluissa jatkuu edelleen jo vuosia kestänyt muutosten aika, joka näkyy palveluntuottajien vaihtuvuutena sekä toimintamallien muutoksena. SuPer selvitti vammaistyössä työskentelevien jäsentensä kokemuksia ja alan erityispiirteitä keväällä 2019.

Vammaispalveluissa hoitajamitoitus ei vastaa asiakkaiden palveluntarvetta. Itsemääräämisoikeuden tukemiseen käytettävää aikaa ei huomioida riittävästi hoitajien määrässä. Odotusajat venyvät pitkiksi, ja työt on tehtävä kiireellä. Tämän vuoksi asiakkaan puolesta tekeminen ja päättäminen lisääntyvät. Vammaistyössä ongelmana on riittämättömyyden tunne ja eettinen kuormitus, kun työtä ei ole mahdollista tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hoitajamitoitus on heikentynyt entisestään, kun tukitöitä on siirretty hoitohenkilökunnan tehtäviksi eikä esimerkiksi asiakkaiden ikääntymisestä johtuvaa palveluntarpeen muutosta ole huomioitu mitoituksessa.

Työntekijöiden ja sijaisten vaihtuvuus tuo haasteita perehdytyksen ja työnjaon osalta sekä vaikuttaa palvelun laatuun ja asiakasturvallisuuteen. Jatkuva vaihtuvuus lisää asiakkaiden käytöshäiriöitä ja väkivaltaista käyttäytymistä henkilökuntaa kohtaan. Laadukkaiden palveluiden ja työssäjaksamisen näkökulmasta on tärkeää lisätä vakituisten koulutettujen hoitajien määrää ja ohjata heidän työpanoksensa työpaikoilla varsinaiseen asiakastyöhön.

Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden tukeminen ja osallisuuden vahvistaminen ovat vammaistyön perusta. 40 prosentissa työpaikoista osallistavaa toimintaa järjestetään viikoittain tai harvemmin, mikä on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Osallisuutta edistävää toimintaa ei ole mahdollista järjestää riittämättömän hoitajamitoituksen vuoksi.

SuPerin kyselyyn vastanneista 74 prosentin työpaikoilla asiakkaat saavat päättää omista asioistaan pääsääntöisesti aina. Vastaajista neljännes puolestaan kertoo asiakkaiden saavan päättää asioistaan joskus. Päätöksiä asiakkaiden puolesta tekee useimmiten heidän vanhempansa sekä henkilökunta, kun liian pienen hoitajamitoituksen vuoksi ei ole mahdollista kuulla yksilöllisiä toiveita.

Kysyimme, mitä vammaistyötä tekevät superilaiset haluaisivat kehittää vammaistyössä ja mitä se edellyttäisi. Vastauksissa korostuu etenkin tarve hoitajaresurssin lisäämiselle ja täydennyskoulutukselle sekä alan arvostuksen vahvistaminen. Työntekijät toivovat, että arvostus alaa kohtaan näkyisi niin palkassa kuin yleisissä asenteissakin.

Työtä halutaan tehdä eettisesti kestävästi ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta vahvistaen, mikä ei nykyisillä resursseilla ole täysin mahdollista. Lisäksi vammaistyötä tekevät toivovat, että heitä kuullaan, kun tehdään toimintamalleja ja palveluita koskevia päätöksiä, jotta päätöksiä ei tehdä ymmärtämättä niiden todellisia vaikutuksia.

Silja Paavola

puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer