Ovatko nuoret oikeasti huolissaan?

Joissakin piireissä väitetään kovasti, että nuoriso olisi jotenkin erityisesti huolissaan maapallon saastumisesta. Etenkin ne, jotka pitävät kovaa ääntä itsestään. Mutta miten onkaan suuren enemmistön laita?

Miten on se porukka, joka sen sijaan, että käyttäisi polkupyöriä tai kävelisivät, päristelevät yökaudet mopoilla tai jopa mönkijöillä ympäri kyliä.

Entä kelpaako nuorille lenkkeily? Ei käy, vaan pitää käydä sisällä jää-, tai urheiluhallissa, missä sähkötekniikka ylläpitää tasaista kylmää tai lämmintä vuodet ympäri. Tai sitten istutaan vain katsomossa huutamassa muiden mukana limpsapullo ja pop corn pussit kourassa.

Entä yksinkertainen murtomaahiihto? Ei kelpaa nykyisin sekään, vaan ajetaan, tai jopa lennetään satoja kilometrejä, että päästään rinteisiin, jossa konevoima vie ylös ja painovoima tuo alas. Kuinka moni kieltäytyy ilmaston nimissä, jos isukki tarjoaa hiihtolomamatkaa Las Palmasiin lentokoneella? Tuskin kukaan.

Sitten se porukka, joka hengailee ostareissa, asemilla sekä Mäkkärin nurkilla. Ovatko he huolissaan saastumisesta? Ei ainakaan siitä roskamäärästä päätellen, jonka he jättävät jälkeensä. Puhumattakaan festareistä, joiden jälkeen ympäristö on kuin kaatopaikka.

Kuinka moni on oikeasti valmis luopumaan sellaisesta mukavasta kulutuksesta, kuin muotivaatteista, kertakäyttökamasta, elektroniikasta, roskaruoasta, kosmetiikasta, matkailusta, lemmikkieläimistä, ym. vaikka tietävät, että kaikki se kuormittaa luontoa.

Vaaditaan vain, että maatalous, teollisuus, ym. hoitavat hommat, eikä meidän itse tarvitse tehdä mitään, kunnes se joskus jotakin kautta osuu omaan nilkkaan.

Onkohan vain niin, että jotkut piirit ylläpitävät myyttiä huolestuneesta nuorisosta ajaakseen omia poliittisia päämääriään, kun todellisuus näyttäytyy vain niin toisenlaisena.

Vanha jäärä